Helsingissä,
Kustannusosakeyhtiö Kirja,
1915.
Vsevolod Mihailovitsh Garshin syntyi helmik. 2 p:nä v. 1855
Jekaterinoslavin kuvernementissa Venäjällä. Käytyään aluksi
vuoriopistoa meni hän vapaaehtoiseksi venäläis-turkkilaiseen sotaan,
ruveten jo tänä aikana kokeilemaan kirjailijana. Vuosi vuodelta kasvava
synkkämielisyys, joka päättyi mielipuolisuuteen, teki kuitenkin lopun
tästä tavallista suurempia toiveita antaneesta kirjailijasta jo hänen
kolmannellakymmenennellä neljännellä ikävuodellaan. Hän, näet, kuoli
maalisk. 24 p:nä v. 1888 sen johdosta, että oli heittäytynyt asuntonsa
porraslavalta alas portaiden väliseen aukkoon.
Tämän surullisen elämän puitteisiin sisältyy kirjallinen tuotanto,
joka tosin ei ole laaja, mutta jonka taiteellinen arvo sen sijaan on
korkealla. Sen tunnustivat aikoinaan jo Venäjän suuret kirjailijat
Turgenjew ja Leo Tolstoi. Garshin kirjoittikin, niinkuin hän itse on
lausunut, »onnettomilla hermoillaan, niin että jokainen kirjain maksoi
hänelle pisaran verta», ja pienimpiinkin kertomuksiinsa pani hän paljon
työtä. Sotakertomuksissaan Garshin kuuluu Leo Tolstoin »kouluun»,
hienoissa psykologisissa kuvauksissaan hän taas lähentelee Dostojevskia
ja kauniissa syvämietteisissä saduissaan hänellä on ollut tanskalainen
Andersen esikuvanaan. Muista ulkomaalaisista kirjailijoista on myöskin
Dickens, jota Garshin suuresti ihaili, vaikuttanut hänen tuotantoonsa.
Kuitenkin on Garshinin teoksilla hänen oma persoonallinen leimansa;
niistä kuvastaa aaterikas taiteilijasielu, tosin onnettoman elämän
synkistämä, mutta silti aina saavutuksissaan ihastuttava. Tyyliniekkana
pitävät venäläiset häntä erittäinkin arvossa.
Tässä tarjoamme suomalaiselle lukijakunnalle erään hänen pisimmistä
psykologisista kertomuksistaan, joka kokoonpanonsa eheydellä,
kirjallisen otteen kiinteydellä ja inhimillisesti liikuttavalla
aiheellaan epäilemättä lukijalle tuottaa mitä viehättävintä
taidenautintoa.