[117] Maailman oivallisen järjestyksen loi Jumala (»ensi Valta»)
Poikansa ja Pyhän Hengen (»Rakkauden») kautta.
[118] Siinä, missä näennäinen päivän (ekvatoriaali-) liike (idästä
länteen) ja planeettain liike ekliptikalla (lännestä itään) leikkaavat
toisensa; leikkauspisteessä on aurinko kevätpäivän tasauksen aikana.
[119] »Kehä vino» = eläinrata.--Jollei se olisi vino, so. jos ekliptikan
asento päiväntasaajaan nähden olisi toinen kuin on, joutuisivat
vuodenajat, ilmasto ja taivasten vaikutus epäjärjestykseen, elämä
muuttuisi kuolemaksi ja Kaitselmuksen tarkoitus raukeaisi tyhjiin.
[120] »Se kehät kiersi jne.»--Aurinko seurasi niitä spiraalinmuotoisia
kehiä, joita myöten se päiväntasaajalta kulkee Kravun kääntöpiiriin,
jossa se on kesän alussa; tällä matkallaan aurinko nousee joka päivä
aikaisemmin, mistä johtuu päivien piteneminen.
[121] »Ma olin luonaan» = Auringon taivaassa.
[122] »Neljäs perhe Isän»--jumaluusoppineet, neljännen taivaan autuaat.
[123] »Tytär Latonan» = Diana l. kuu, jonka ympärille sumuisella säällä
syntyy ns. kuunkehä.
[124] Tässä verrattoman kauniin kuvan tarjoavassa tertsiinissä Dante
näyttää muistelevan nuoruudessaan näkemiään piiritansseja (_ballate_),
jotka varsinkin firenzeläisten naisten keskuudessa olivat suosittuja ja
joissa tanssijat, suoritettuaan askeleensa ja kuvionsa levähtivät kunnes
tanssin sävel oli laulettu loppuun. Sitten tanssi alkoi uudelleen laulun
myötä.
[125] Se, joka kuten Dante on kerran ollut taivaassa, ei maan päälle
tultuaan enää voi elää synnissä ja palaa niin muodoin takaisin
Paratiisiin.
[126] Puhuja on Tuomas Akvinolainen (s. 9), tunnettu myös nimellä
_Doctor Angelicus_, suurin skolastinen filosofi ja jumaluusoppinut
(1227-74) jonka teoksista on mainittava »Summa totius Theologiae». Hän
mainitsee Dantelle 11 autuustoveriaan, jotka loistavana seppeleenä
ympäröivät Beatricea, jumalallisen viisauden edustajaa. Ne ovat: Kölnin
Albert, yleisesti tunnettu nimellä Albertus Magnus (_doctor
universalis_), synt. 1193, k. 1280. Hän lienee ensimmäinen, joka yritti
kirjoituksissaan saattaa sopusointuun Aristoteleen opin ja kristinopin.
Kuului kuten T. Akvinolainenkin dominikaanein munkkikuntaan;
bolognalainen benediktiinimunkki Gratianus, tunnettu laajasta
teoksestaan _Decretum Gratiani_ (kokoelma Raamatun, kirkko-isäin,
paavien ja kirkolliskokousten säännöksiä (n. 1145), joka keskiajalla oli
suuressa arvossa; Pietari Lombardialainen, Pyhän Bernhardin oppilas,
kuoli Pariisin piispana 1160, Laajalle levinneestä teoksestaan _Libri
sententiarum_ hän sai nimen _Magister sententiarum_. Tätä teostaan, joka
on yhdistelmä 12. vuosisadan latinalaisesta kristinopista, hän
johdannossa kutsuu pieneksi rovoksi, jonka hän tahtoo tarjota Kirkolle
ja jota hän vertaa lesken ropoon (ks. Luuk. ev. 21:1-4); »Kaunein valo»
= Salomo, Korkean Veisun tekijä. Hänen viisaudestaan puhuessaan Dante
tarkoittaa: Jollei pyhä Raamattu erehdy (eikä se voi erehtyä, koska se
on totuus itse), ei kukaan ole kohonnut sellaiseen tietoon (Vrt. I Kun.
kirj. 3:12); Dionysos Areopagita, jonka apostoli Paavali käänsi
kristinuskoon (Apost. teot 17:34) ja joka kirkollisten perinnäistietojen
mukaan oli Ateenan ensimmäinen piispa. Kärsi marttyyrikuoleman v. 95.
Hänen kirjoittamanaan pidetään muuatta kirjaa »Taivaallisesta
hierarkiasta», jota Dante piti suuressa arvossa; Paavali Orosius,
espanjal. pappi, joka v. 413 tai 414 kävi pyhän Augustinuksen luona
Hippossa ja hänen kehoituksestaan kirjoitti historiallisen teoksen
_Historiae adversus Paganos_, jota jossakin määrin voidaan pitää
täydennyksenä Augustinuksen teokselle _De Civitate Dei_; Manlius
Severinus Boetius, roomal. senaattori, synt. n. 470 jKr. Hänen
teoksistaan on saavuttanut kuuluisuutta _De consolatione philosophiae_,
jonka hän vankilassa kirjoitti. V. 524 goottilaiskuningas Teodorik
tuomitsi hänet kuolemaan; hänen ruumiinsa haudattiin Pavian Pietarin
kirkkoon, jota kullatun kattonsa vuoksi kutsuttiin nimellä
_Ciel-d'auro_; Isidorus, Sevillan piispa (kuoli 636), joka kirjoitti mm.
mainion laajan tietokirjan _Origines seu Etymologiae_ (20 kirjaa); Beda
Venerabilis, tunnettu kirkkohistoriastaan _Historia Ecclesiastica_.
kuoli 735; Rikhard, St. Victor-luostarin priori, oli 12. vuosisadan
suurimpia mystillisiä kirjailijoita (_Magnus contemplator_). Kuoli 1173;
Sigier, filosofi, Pariisin yliopiston opettaja; hänen sanotaan ottaneen
osaa niihin kiivaisiin riitoihin, jotka syntyivät yliopiston
maallikkojäsenten ja kerjäläismunkkien välillä opinvapaudesta; eräät
hänen laatimansa väitteet tuomitsi Pariisin piispa kirkonkiroukseen v.
1277, johon Dante viitannee. Hän kuoli harhaopista vainottuna n. 1283.
[127] Olkikatu = Rue du Fouarre Parisissa, jonka varrella filosofian
koulut sijaitsivat. Samoilla seuduin on nykyään Quartier Latin.