Kiviahon asunto. Yksinkertaisesti sisustettu torpan tupa.
KIVIAHO (käy ikkunaan). Ei vieläkään näy Leenaa. Käskitköhän sinä
varmaan tänä iltana tulemaan?
LIISA. Johan minä sanoin, että Leena lupasi tulla. Olisi taitanut
tulla mukaanikin, mutta sattui juuri panemaan sarvia Tiensivun Jaakon
selkään, eikä toki käynyt kesken jättäminen.
KIVIAHO. Niinhän minäkin luulen, että hän saapuu. Mielelläänhän Leena
on meillä oleskellut.
LIISA (pisteliäästi). Hätäkös tuon viihtyessä täällä. Kestitsettehän
muoria kuin parasta pappia.
KIVIAHO. No, no, eihän tuolla usein taida herkkupalat edessä olla. Ja
työstäänhän Leenakin saa ruoan ja kahvikupposen.
LIISA. On sekin työtä, panna sarvia ihmisen selkään.
KIVIAHO. Hyvähän sinun on niin sanoa, kun olet nuori ja terve. Mutta
kun tulet minun ijälleni, niin toista taitanet tuumailla. (Oikaisee
hartioitaan.) Voih, kun noita harteita ei lakkaa pakottamasta!
LIISA. Imettäisitte edes vähemmän verta selästänne. Ei tuommoista
nuoremmankaan ruumis kestäisi. Toisella viikolla oli Leena kuppaamassa
ja nyt taasen häntä tarvitsette.
KIVIAHO. Elä tuossa viisastele, vaan laita sauna hyvin lämpimäksi.
Hanki myös vastat ja vedet valmiiksi, ettei Leenan tarvitseisi kauan
odottaa.
LIISA. Johan olen saunan lämmittänyt, ja osaa kai Leena itsekin
saunavedet saada.