Aeneas rakensi kaupungin, jolle puolisonsa mukaan Rooman antoi nimen
_Lavinium_. Täällä hallitsi hänen kuoltuaan poikansa _Ascanius_ eli
_Iulus_,. julilaisen suvun tarumainen esi-isä. Jonkun ajan kuluttua
perusti Ascanius Albanus-vuorelle uuden kaupungin _Alba longan_, jonne
hän muutti majansa. Siellä hallitsi sitte sarja albalaisia kuninkaita
ja sarjan päässä _Numitor_, jonka nuorempi veljensä _Amulius_ työnsi
valta-istuimelta. Estääkseen Numitorin tytärtä _Rea Silviaa_,
eli _Ilian_ naimisilla laittamasta itselleen ja suvulleen
vallankiistelijöitä teki hän tämän Vestan neidoksi. Mutta kuinka
olikaan, synnytti neito Mars jumalalle _Romulus_ ja _Remus_ kaksoiset.
Lapset heitettiin kuninkaan käskystä Tiberiin, mutta ajautuivat
rantaan, jossa sotajumalan pyhä peto susi ruokki niitä maidollaan.
Sieltä korjasi ne sitten paimen _Faustulus_, joka vaimonsa _Acca
Larentia'n_ kanssa kasvatti heitä. Nuorukaisiksi vartuttuaan ja
saatuaan syntyperästään tietoa, tappoivat he Amuliuksen, asettivat
Numitorin jälleen hallitukseen ja perustivat sitten Palatiini-vuorelle
_Rooman_ kaupungin. Sitä perustaessaan riitautuivat veljekset:
Romulus tappoi Remuksen ja tuli yksin uuden kaupungin valtiaaksi.
Toimittaakseen uuden kaupunkinsa asujamille, jotka olivat pelkkää
miesväkeä, vaimoja, kutsui hän lähiseutujen asukkaat juhlaan, jossa
Rooman miehet ryöstivät haltuunsa nuoret naiset. Tästä syttyi sota
naapurien, _sabinilaisten_ kanssa, joka kuitenkin päättyi sovinnolla ja
liitolla. Sabinilaiset siirtyivät Roomaan asumaan ja molemmat kansat
sulivat yhdeksi. Kuoltuaan jumaloitiin Romulus nimellä _Quirinus_.
Viitteet:
[1] Antiikin ajatuksia kuolemattomuudesta nähdään vielä kappaleessa
_Hades_ y.m.
[2] Joskus näkyy vielä personoiminen olevan ensi asteellaan, henkilön
toimi vaan luonnon liikettä, kun esm. Boreas, Pohjoinen, vaan osaa
vonkua ja puhista -- mutta tämä on runoilijan kuvittelua enemmän kuin
uskontoa.
[3] Ei Zevsillekään kaikkialla annettu pääsijää kultissa, vaan usealla
paikalla oli vanhastaan valtiojumalansa sitä saamassa: Athenassa
Pallas, Argossa Hera, Delfoissa Apollon, Rhodos-saarella Helios y.m.
[4] Viepä ihminenkin väliin voiton heiltä, koska esm. Otos ja Efialtes
sitoivat Areen, Diomedes haavoitti hänen ja Afroditen (Il. V, 381);
mutta tämmöisissä tapauksissa ihmiset tavallisesti eivät ajakaan omaa
asiaansa, vaan tappelevat toisien jumalien puolesta (Diomedes Atheneen
ja Heran) tai ainakin heidän suojanalaisinaan. Tämä lieventää muuten
törkeää jumalia vastaan sotimisen rikosta.
[5] Näitä toimijumalia karttui suunnattomasti, kun esm. lapsen
kehitysasteilla oli kullakin omat haltionsa: ensi seisomiskokeita
valvoi Statanus, ensi kävelyä Adeona ja Abeona, puheen jokellusta
Fabulinus, kouluun johti lasta Iterduca, kotia Domiduca j.n.e.
[6] Kreikan sivistys alkoi syvemmin juurtua Roomassa toisen
punilaissodan perästä.
[7] Vrt. Luthardt, Antike Ethik.
[8] Etupäässä Hesiodin theogonian mukaan. Vrt. Ovid. Metamorph. I 5-75.
[9] Génesis theon te kai pánton. Homer.
[10] = a) vuori Thessaliassa, jonka huipulla senseutuiset luulivat
jumalien asuvan; b) jumalain koto, taivas.
[11] Ov. Met. I 151-162. Yksi gigantti oli _Enkelados_, josta Virgil.
Aen. III 578 ss.
[12] Troian edustalla yltyivät he ihmisten puolesta tappeluun, jonka
muistomerkiksi jäi kentälle isoja kallionjärkäleitä. Il. XXI, 405.
[13] Ov. Met. I, 76 ss.
[14] Jonka myös sanotaan luoneen ihmisiä -- ehkä ison tulvan perästä --
savesta, johon Athene puhalsi henkeä. Hor. I, 16, 13 ss.
[15] Maan tuli on taivaan tulen, salaman sikiö. Promethevs on alkuaan
tulen jumala.
[16] Hor. I, 3, 25-33.
[17] Ov. Met. I, 89-150.
[18] Met. I, 163-243.
[19] Hor. I, 2, 5 ss. Ov. Met. I. 253-312.
[20] Met. I, 313-437.
[21] Yläjumalain nimet, jättäen synkän manalan jumalan pois, on
roomalainen runoilija Ennius sulkenut näihin muistisäkeihin:
Juno, Vesta, Minerva, Ceres, Diana, Venus, Mars.
Mercurius, Jovis, Neptunus, Vulcanus, Apollo.
[22] Zeus = Dieus, gen. Dieos, vrtl. _div_ loistaa: "taivaan loiston
jumala".
[23] ypsizygos, aitherios, aitheri naion.
[24] nephelegerétes, kelainephaes.
[25] asteropetaes, tertikéraunos, -- epigdoupos, barubremétes y.m.
[26] Dios 'ombros. Zeus 'uei.
[27] theon 'upaios kai 'aristos. Vrt. II. VIII, 12 ss.
[28] Zeus aigiokhos. Egiidiä (aigis) ajateltiin väliin myös karvaiseksi
nahaksi, joka sopi sotasuojaksi. Sitä asetta käyttävät myös Apollon ja
Athene.
[29] _Z. ikesios, ksenios_.
[30] 'orkios.
[31] sotér, eleutherios.
[32] èrkeios, èphéstios.
[33] Od. II, 216 s.
[34] katharsios.
[35] = Iovis (Diovis) pater, _div_ vartalosta. Vrt. Zevsin etymologiaa.
[36] Vrtl. _vasr_ valostaa: _Fesra, Fera, Faera, 'Hra_ = "Valotar".
Persian kielessä on kevät _hera_ s.o. valoisa. (Steinthal).
[37] Vrtl. _div_ loistaa: divan, _divan, difone, dione_; div-ina,
Dju-none, Juno(ne). Vrt. _Zeus_.
[38] Lisäksi tulee eri poliitillinen kanta, kun Hera esm. vihaa
troialaisia ja Zevs on neutraali.
[39] laetis, ageleie.
[40] érysiptolis, álalkomeneis.
[41] Il. XV, 412. Od. VIII, 493.
[42] Il. XIV, 178. Od. VII, 110.
[43] Hor. I, 12, 19.
[44] Foibos Apollon. -- _Foibos_ ehkä sukua sn:lle _phaos, phóos
(phos)_ valo. -- _Apollon_ ehkä alk. _'Apellon, 'Apeljos, 'Apelios_ =
_'Hélios, 'Hlios_.
[45] "Lykios" _(lux_ valo); tai Lykian jumala.
[46] Ov. Met I, 438-451.
[47] Siitä syntynyt soma Hyakinthos-taru kts. Ov. Met. X, 162-219.
[48] ékataebolos, ékatos, klytótokhos, argurótokhos.
[49] Paiéon, Paián.
[50] álekhíkakos.
[51] águieus.
[52] S.o. Pytholais-nainen, kuten Apollon itse on Pythius, _Pythios_,
nimellä joka johtuu orakelin vanhasta nimestä _Pytho_, tai Pythonista
jonka hän voitti.
[53] Artemis agrotéra.
[54] Artemis l. Diana eilethyia.
[55] Virg. Aen. I. 498 ss.
[56] iokhéaira.
[57] Merkinnee oikeastaan "taivaallinen, loistava". Diana = Divore
Dodonan Jupiterin puoliso, vrtlsta _div_ josta _Zevs, Jupiter_.
[58] Hera itse pilkkaa hänen hullua raivoansa ja huikentelevaisuuttansa
Il. V, 830 ss.
[59] Il. V, 860. Vrt. 381-400.
[60] Roomalaisten uusi vuosi alkoi maaliskuussa.
[61] _Aphrodite_ s.o. _áphrodúte_, "vaahdosta sukeunut".
[62] Siitä nimi _ánaduoméne_, (merestä) "ylös kohoava".
[63] _Kypris_ kyprotar.
[64] Kythereia.
[65] Siitä nimi _Paphia_, Pafotar.
[66] Hor. I, 4, 5.
[67] _Pontia_.
[68] Ov. Met. X, 524-551. 705-739.
[69] Il. V, 428 s.
[70] Siitä Hermestä on ruvettu sanomaan "Argoontappajaksi", näin
kääntäen liikanimeä _árgeiphóntes_. Luultavasti tämä kreikkal. sana
kuitenkin merkitsee jotain muuta, ehkä "salamassa l. valossa ilmestyvä,
salamia l. valoa välkkyvä".
[71] Vrt. _árgeiphóntes_ sanan selitystä ylempänä!
[72] Muistettiin vielä hämärästi alkuperäistä tuulissa ja pilvissä
kiitävää Hermestä!
[73] "Hermeskumpuja" mainitaan Odysseiassa.
[74] Hor. I, 10.
[75] Hor. II, 17, 29.
[76] Il. I, 590 ss.
[77] Hor. I, 4, 7.
[78] Il. XVIII, 483-508.
[79] Od. VII, 81 ss.
[80] Virg. Aen. VII, 601-622.
[81] Virg. Aen. VIII, 31 ss.
[82] Ov. Met. I, 748-779. II, 1-366. 381-408.
[83] Od. X, 133-574.
[84] Hor. II, 16, 30.
[85] _aurora_ pro _auso-sa_; cf. _aús-o, aú-o, av-o, aúos, aeos, éos_.
[86] Virg. Aen. X, 763 ss. I, 535 ss. Od. V, 121 ss. Hor. I, 28, 21.
[87] Od. X, 1-75. Virg. Aen. I, 52-63.
[88] Ov. Met. VI, 679-721.
[89] Il. XIX, 91 ss.
[90] Hor. I, 35.
[91] Naisen genius tavall. eri nimellä _Juno_.
[92] Hor, III, 17. 14.
[93] _potamós_; vrt. potós juoma, _potizein_ juottaa.
[94] Tämmöisillä paikoilla hän leikitteli lähteetärten kanssa, oli
_nymphogétes_, kun muutenkin oli _krenouchos, épilimnios_ ("suvannon
sulho").
[95] _Aigai_ merkinnee vaan _merta_, ollen nähtävästi samaa juurta kuin
usea muu merta tai tyrskyä tarkoittava sana ja nimi, vrt. Aigeus,
Aigaian-meri, Aigina, _aigialós, aiges_ aallot.
[96] _kuanochaites_.
[97] _eurysternos_.
[98] Vrt. Virgil. Aen. I, 142 ss. Aaltojen asettajana on P.
_ásphálios_.
[99] _gaiéochos_.
[100] _énosichthon, énnosigaios_.
[101] _Poseidon trapaios_.
[102] Od. III, 5 s.
[103] Hor. I, 15.
[104] 33 nimitellään Il. XVIII, 39 ss.
[105] Ov. Met. XIII, 732-897.
[106] Virg. Aen. III. 211 ss.
[107] Od. IV, 365-480.
[108] Ov. Met. XIII, 917-963.
[109] Ov. Met. IV, 416-562.
[110] _kourótrophos_.
[111] Hor. I, 16, 8. 18, 14.
[112] "Idalainen", Frygian Ida-vuoren mukaan.
[113] Hor. III, 25, 8-12.
[114] Ov. Met. III, 336-340. 513-733.
[115] Il. VI, 130-140. Sofokl. Antigone 955 ss. -- Minyaan tytärten
rangaistus kts. Ov. Met. IV, 389 ss.
[116] Hor. II, 19, 13.
[117] _Euios_ riemuhuudosta _eioi_, "hei hoi!" -- _Bakchos_ näyttää
olleen tutunomaisempi, _Dionysos_ juhlallisempi nimi. jolla jumalaa
puhuteltiin.
[118] Nymfiluola kalustoinen on kerrottu Od. XIII, 103 ss.
[119] Ov. Met. VI, 382-400. XI, 85-193.
[120] Satu on nuori. Vanhemmissa kuvissa on Panilla olkea ihmismuoto
paitsi pieniä sarventynkiä.
[121] Hor. III, 18.
[122] Virg. Aen. VII, 761 ss.
[123] Virg. Aen. VIII, 314-325.
[124] _Demeter_, "Maa emo".
[125] Plutoksen isä oli Iasion, josta Od. V 125 ss.
[126] Ov. Met. V 341-571. 642-661.
[127] Ov. Met. VIII 725-878.
[128] _Despoina_.
[129] Proserpina on myös viljan siementä idättävä jumalatar.
[130] _Aides_, juurista _a_ priv. Aidein. -- Laajennut nimenmuoto
_Aidoneus_.
[131] Hor. II 13, 34 centiceps bellua; II 19, 29 ss.
[132] Hautaus antaa vainajalle rauhaa; sitä ennen harhailee hän
levotonna Manan ovien ulkopuolella, virran yli pääsemättä.
Il. XXIII 71 ss.
[133] Ibid. v. 65 ss.
[134] Od. XI 576-600. Hor. III, 11, 21 ss.
[135] Dis = dives, rikas.
[136] Virg. Aen. VII 324-356. 374 ss.
[137] Hesiod. Theog. 185. -- Toisin sanotaan heitä Yön tyttäriksi.
[138] Vrt. Apollo _ékatós, ékatebólos, ékaergos_.
[139] Il. VIII 70 ss.
[140] Od. XIX 562 ss. -- Unelma (Oneiros) liehuu myös ihmishaamussa
nukkuvan luo hyviä tai pahoja neuvoja kuiskimaan. Il. II 6 ss.
[141] Vanhimpana aikana haudattiin kuolleet talon alle.
[142] Hor. III 23.
[143] Heerosten arvoon korotettiin kuoltuaan vielä historiallisenakin
aikana miehiä semmoisia kuin Leonidas, Harmodios ja Aristogeiton y.m.
Heerosten luultiin kuoltuaan viettävän elämäänsä "autuasten saarilla".
[144] Hor. I 12, 7 ss.
[145] Ov. Met. X 1-77.
[146] Ov. Met. XI 1-84.
[147] Od. XXI 295-304. Vrt. Ov. Met. XII 210-517.
[148] Ov. Met. VIII 260-546.
[149] Il. IX 529-596.
[150] Homeros ei vielä puhu Foinikian Agenorista, kertoo vaan Poinix
nimisestä miehestä.
[151] Hor. III 27, 25 ss.
[152] Ov. Met. III 1-137. IV 563-603.
[153] Lehmäjuttu näkyy syntyneen selittämään Boiotian nimeä, joka
näyttää johtuvan sanasta _bous_ lehmä, härkä: siis = "lehmälä,
härkämaa".
[154] Od. XI 262 ss.
[155] Il. XXIV, 602-617. Ovid. Met. VI 146-312.
[156] Sipylos-vuorella likellä Smyrnaa kuuluu olevan ihmisenhaamuinen
kallion muodostus, tai liekö louhittu ihmiskäsin. Sen yläpuolelta noruu
lähde, joka kastelee kuvan kasvoja niin että se näyttää itkevän. Tästä
siis on Nioben kuva saanut yhden lisäpiirteen, tuon kivettyneenä
itkevän äiti paran.
[157] Od. XIX 518-523.
[158] Il. IV 378-398.
[159] Od. XV 245 s. XI 326 s.
[160] Il. IV 406 ss.
[161] Ov. Met. VII 665-699. 753-865.
[162] Sofokl. Ant. 966 ss.
[163] Hor. IV 12, 5 ss.
[164] Taitaa olla foinikilaisten Baal-Moloch, jota kuvattiin
tuonmuotoiseksi ja palveltiin ihmisuhreilla. Kreikan saarilla oli
vanhimpina aikoina paljo foinikilaisia siirtokuntia, jopa mannermaankin
rannikoilla. Luultavaa on, että foinikilaiset ryöstelivät ihmisiä
kreikkalaisilta sodissaan ja uhrasivat niitä jumalallensa, jonka
palveluksen pääpaikkoja oli Kreta. Molochin kultin sysäsi syrjään
helleeniläinen sivistys, jota Thesevs edustaa.
[165] Vrt. Virg. Aen. (= Virbius) VII 761 ss.
[166] Kts. Aischylon Promethevs näytelmää.
[167] Hor. III 16, 1 ss. Sofokl. Ant. 944 ss.
[168] Paluumatkan seikoista Ov. Met. IV 615-764. V 1-249.
[169] I. VI 155-220. Hor. III, 7, 13 ss.
[170] Hor. I 12, 25 ss.
[171] Hor. I, 28. 9.
[172] Tämä mielenlaatu yksistään todistaa, ettei tämä Minos saata olla
sama kuin tuo vanhempi, niinkuin heitä tavallisesti sekotellaan, vaan
täytyy otaksua kaksi Minosta, vanhempi ja nuorempi.
[173] Il. XIX, 592.
[174] Ov. Met. VIII 157-259.
[175] "Aten" lumoomana Il. XIX 95-133.
[176] Tarun kauniin runollisen muodon on vasta sofisti _Prodikos_,
Sokrateen aikalainen, sommitellut. Xenoph. Mem. II, 1, 21-33.
[177] Il. XXI 442-457. XX 147.
[178] Ov. Met. XI 194-220.
[179] Virg. Aen. VIII 190 ss.
[180] Alkuaan luullaan tarun tietäneen vain 10:stä työstä. Luku kasvoi
12:ksi, sittekun foinikilainen auringonjumala _Melkart_, jota
palveltiin "tyrolaisen Herakleen" nimellä, identifioitiin kreikkalaisen
Herakleen kanssa. Puhuttiin näet Melkart'in 12:sta taistelusta
taivaalla.
[181] Od. VIII 224 ss.
[182] Od. XXI 13-41.
[183] Tässä on satuun pujotettu itämainen piirre, nojautumalla
lydialaiseen auringonsankariin Sandon, joka monessa kohdin muistutti
Heraklesta. Jutun itämaisuus ilmenee siinäkin, että kreikkalainen
sankari nyt aito orientaliseen makuun hervahtuu hempeyteen ja hekumaan.
Kreikan koomikot tätä puolta vielä lisäilivät liikoihin asti, miten
Herakles muka irstaili ja juopotteli ja oli hirmuinen syömäri, niin
että hän aivan näytti unohtaneen ne korkeat periaatteet jotka hän
nuorena tuolla tienhaarassa kerran otti elämänsä ohjeiksi.
[184] Ov. Met. XII 522-587.
[185] Ov. Met. VIII 879-884. IX 1-97.
[186] Herakleen kuolemasta y.m. Ov. Met. IX 98-272. Od. XI 601 ss. II.
XVIII 117 ss.
[187] Siitä hänen nimensä _sotér_ ja _álechíkakos_ (pelastaja,
pahanpoistaja).
[188] Tätä käsittelee Apollonios Rhodolaisen (synt. 260 e.Kr.) vielä
säilynyt kertomaruno "Argonautika".
[189] Athamaasta ja Inosta kts. vielä Inon tarua edellä.
[190] Plexippos ja Pandion; äiti Kleopatra oli Boreaan ja Oreithyian
tytär -- näistä esm. Sofokl. Antig. 966-987.
[191] Iasonista ja Medeasta Ov. Met. VII 1-353.
[192] Cicero de imp. Cn. Pomp. § 22.
[193] Tästä kilpa-ajosta löytyy Olympian Zevsin templin päätyyn
kuuluva, tosin pirstautunut, Paionioksen tekemä veistokuvaryhmä, jolla
on suuri taidearvo.
[194] Il. XXIII 85-90.
[195] Hänen kuvansa elävästi esiintyy Il. lX:ssä.
[196] Il. XI 670-760
[197] Il. XX 215-240.
[198] Il. XX 221 ss.
[199] Il. XX 232 ss.
[200] Priamolla oli myös jalkavaimoja.
[201] Hänestä kuvaus Il. IV 440 ss.
[202] Hor. I, 15.
[203] Ov. Met. XII 1-38. Ibid. XII 39-145.
[204] II. V.
[205] Troian valloituksen kertoo esm. Virgilius Aen. II kirja.
[206] Ov. Met. XIII 576-622.
[207] Vrt. Od. XI 543 ss.
[208] Od. XXIV 36-94. Ov. Met. XII 580-628. XIII 1-398.
[209] Od. XI 508-536.
[210] Od. VIII 500-520.
[211] Tätä tapausta säilynyt antiikinen veistokuva etevästi esittää.
[212] Troian häviöstä Virg. Aen II. Siitä ja Hekabesta Ov. Met. XIII
399-575.
[213] Od. III 130-200. 255--312. IV 499-537. XI 405-434
[214] Virg. Aen I 39 ss.
[215] Hor. I 7, 21.
[216] Vrt. Virg. Aen. III 616 ss.
[217] Vrt. Od. XII 59-110 "Planktai" kallioista, jotka leukojensa
väliin musertavat kaikki.
[218] "Ei ihanampaa suotuna oo kuin syntymäseutu.
Armas äiti ja taattosi. Ei vedä vertoja näille
Vainio viljavakaan, jota niität vieraalla maalla".
Od. IX 33 ss.
[219] Virg. Aen. VII 187-191.
[220] Ibid. 45 ss.
[221] Vrt. Ov. Met. XIV.
[222] Ov. Met. XIV 582-608.
[223] Ibid. XIV 608-633. 772-851.