Amalia kutsuu oikealta ovesta Miinaa ja Topiasta, jotka tulevat.
YRJÖ: Jahaa, tämäkö se nyt on Miinan sulhanen?
TOPIAS: Jos tohtori ei pahakseen pane, niin minähän sitä virkaa nyt
hoitelen. Se kun näet otti ja kuoli se vaimo, niin luonto pyrkii toista
tahtomaan.
YRJÖ: Se on tietty.
TOPIAS: Jotta jos tohtorille sopii tämä naiminen?
MIINA: Sopii, johan sanoin, kun häätkin tohtori lupasi.
TOPIAS: Vai häät, eikö vähemmällä tarttuakseenkaan.
YRJÖ: Hyvän emännän sinä nyt saat.
TOPIAS: Hee, vai hyvän, vai sattui tuo toki hyvä. Jokohan sitten kävi,
jotta kaupat paremmin onnistui kuin ensi kerralla.
YRJÖ: Onnistui ne nyt.
AMALIA (joka on puhutellut Elliä): Sanoinhan minä, että anna kun minä
katsastan.
TUOMAS: Ja kun minäkin olin jo katsastanut.
AMALIA (ottaa Tuomasta kädestä): Voi, voi, kiire taitaa jo tulla.
ELLI: Joutukaa vain ja onnea matkalle.
TUOMAS: Onnellisin matkahan se tämä on.
AMALIA (niiaa): Kiitoksia, kiitoksia apteekkarska.