TUOMAS: Tyst, tyst. (Vakuuttaen.) Meidän ei pidä pyrkiä itsemme
tapauksia ohjaamaan. Näkee, ettei sillä mihinkään pääse. Me olemme kuin
leikkikaluja kohtalon kädessä, solusia ikuisessa elämässä, -- tyst --
meidän on kuljettava, minne meitä viedään, tyst, Amalia, kuunneltava,
mitä meiltä tahdotaan. (Tukkeaa Amalian suuta.)