TUOMAS: Olenhan minä kihloissa.
MIINA: Ja minun kanssani?
TUOMAS: Ja sinun kanssasi.
AMALIA: Vaan seisotkos puheesi panttina?
TUOMAS: Puheeni panttinahan minä tässä seison.
MIINA (itkien): Ja kun tätikin kuoli ja talo on isäntää vailla,
mitä minä nyt teen?
TUOMAS (neuvotonna): Ota, ota sinä siihen mies.
MIINA: Voi, ei kukaan huoli minua, jos sinä jätät.
TUOMAS: Enhän minä.
AMALIA: Mutta sinä jätät.
TUOMAS: Jätän, jätänhän minä.
MIINA: Tuomas.
AMALIA (rytyyttää): Tuomas!
TUOMAS: Ai, ai, elkäähän hyvät, rakkaat vaimot.
AMALIA: Vai rakkaat. Ei nyt siitä ole kysymys. Nyt vastaa, olenko minä
sinun morsiamesi?
TUOMAS: Olet, olet.