Amalia tulee samassa oikealta ja Miina vasemmalta sisään.
AMALIA: Thyi -- (peräytyy).
MIINA: Thui -- (peräytyy).
JUSSI: So, So.
MIINA: Tohtori käski sanoa, että hän tulee, kun sairas on sieltä mennyt.
JUSSI: Hyvä, saat mennä.
Miina menee.
JUSSI (viittaa Amaliaa tulemaan, osoittaen Tuomasta): No, Amalia, kuka
tämä on?
AMALIA: Itse Lukassonhan se on -- hee -- itse persoona -- hee -- onko
hän kertonut jo apteekkarille, mitkä tuumat hänen päätänsä vannehtivat?
JUSSI: Niistähän se tässä jutteli.
TUOMAS (tehden kieltäviä merkkejä, joita apteekkari ei ota huomioon):
Hm, hym, onpa kuiva ja kuuma päivä -- (pyyhkii otsaansa).
AMALIA: Niinhän sitä me tämän Lukassonin kanssa sitä yhtä köyttä,
sitä rakkauden punaista köyttä -- olemme vetäneet, niin jotta ihan --
hiottamaan pyrkii. Ja nostanhan minä Lukassonin vaikka kämmenelläni
ilmaan puhtaasta rakkaudesta, jos niikseen tulee. Ja nostaahan
Lukassonkin minut.
TUOMAS (joka on lopulta kuunnellut ihastuneena, nostaa housujaan):
No, no, onhan sitä miehuutta minussakin. Onhan tässä mies ripeä eikä
mistään kipeä. Nostanhan minä toki yhden vaimon vaikka päälaelleni, jos
se ei mitään paina.
AMALIA: Nostaa se pappa.
TUOMAS: Niin ettei tämä poika pelkää, kun on onnesta kysymys.
AMALIA: No, ethän nyt enää tee tenää.
TUOMAS: Pelkohan se pahimmat tenät tekee, en minä.
JUSSI: Ei kuin pappiloihin siis.
TUOMAS (epäillen): No, jokohan niin pitkälle -- jospa sentään
katsastellaan. -- Ikävätä, jos Amalia katuisi kauppojaan.
AMALIA: Minä en kadu, minä näet tiedän mitä teen. Ja tietäähän
Tuomaskin, ettei hullun kelkkaan istu, kun minun kelkkaani. Osaan minä
ohjata laivani, osaan minä kaita karjani ja osaan minä hoitaa pappani,
oman ainoan pappaherrani toki.
TUOMAS (lämmeten): Oman ainoan pappaherrani -- juu, mamma, osaahan se
hallita huoneensa, eihän sitä voi kieltää. Saanko luvan? (Muiskaavat,
Amalia pyyhkii suutaan.)
AMALIA: Kiitos, kylläpä se jännitti. Ihan kuin säikähti, että sydän
läikähti, ja veret läksivät kiertämään toiseen suuntaan. Vaan Luojan
kiitos, se on sitä myöten valmista. Kiitos, Tuomas vieläkin. (Ojentaa
supistettua suutaan. Juuri pahimmalla hetkellä tulee Kinkkunen sisään.)