TOPIAS KINKKUNEN: Ka, päivää.
JUSSI (kätellen): Mitäs Topiakselle kuuluu?
TOPIAS: Mitäpä sitä.
JUSSI: Istukaa. Terveenäkö ollaan?
TOPIAS: Ka, mitäpä sitä muutakaan viitsi, terveenähän sitä näin nuoret.
JUSSI: Sattuuhan sitä tautiakin.
TOPIAS: Ka, sattuu, sattuu. Jos oikein äkeisiinsä paneutuu, niin
potemaan heittäytyy, niinkuin se Riittastiina siinä mökillä, se akka.
JUSSI: Se Topiaksen emäntä?
TOPIAS: Se, se sama kapine.
JUSSI: Vai potemaan panihe. Onko se sairas?
TOPIAS: Kukapa hänet tiennee, kun ei ole niitä tietovehkeitä, niin
menepäs ja tiedä, siitä akkaväestä etenkin. Sanoihan ne siinä, jotta
sairas se muka, mutta menepäs sitten ja tiedä, mitä se on milloinkin,
se rouvasväki näet.
JUSSI: Mikä sille tuli?
TOPIAS: Mitä ne sanoi? Sanoivatkohan ne, jotta muka tämä kuumeko oikein
olisi tullut.
JUSSI: Vai kuume?
TOPIAS: Kuume, se keuhkojen kuumetus.
JUSSI: No, ja Topias tuli tohtoriin?
TOPIAS: Noo -- maksaisiko tuo vaivan? Jospa se ei eläne enää.