Perjantaina tuli Osdorff. [Mikäli minä tiedän, varustettiin »Osdorff»
sukulaistensa toimesta tarpeellisilla matkarahoilla ja lähetettiin
Amerikkaan, sittenkun kaikki yritykset totuttaa häntä säännölliseen
työhön olivat rauenneet tyhjiin hänen typeryytensä ja laiskuutensa
takia. Thymian lienee aina siihen asti ollut kirjevaihdossa hänen
kanssaan. (Julkaisijan huomautus.)] Aivan uskomatonta, miten se mies
on ränsistynyt näiden neljän vuoden kuluessa. Minusta tuntuu kuin hän
olisi vieläkin kasvanut. Ehdottomasti tuli mieleeni seuraavat säkeet
Goliath jättiläisestä:
Er hatte Knochen wie ein Gaul, und eine freche Stirn, Und ein
entsetzlich grosses Maul, und nur ein kleines Hirn — (Hänellä oli luut
kuin hevosella ja julkea otsa, ja kauhean suuri suu ja vain pienet
aivot).
Se on vain huomautettava, että »julkea otsa» ei häneen sovi. Julkea
ei Casimir rukka missään suhteessa ole. Suurisuinen sitä vastoin yli
kaiken määrän. Yhä vaan Osdorff kahdella f:llä. Ajattelenpa että
häntä Amerikassa vielä opetetaan. Näen hänet hengessä jo seisovan
kadunkulmassa kenkiä harjaamassa. Mutta kaikesta huolimatta säälin
häntä. Onhan hän ainoa tuttavani entisiltä ajoilta.
Minä annoin hänelle viisikymmentä markkaa ja saatoin häntä laivaan
Bremerhaveniin. Minusta tuntui kuin olisi kappale omaa nuoruuttani
lähtenyt pois hänen mukanaan. Laivan erotessa rannasta nousivat
kyyneleet silmiini. Teki mieleni itsekin lähteä, mutta tarkemmin
ajateltuani maltoin toki mieleni. Mitäpä hyötyä siitä on, jos paneekin
valtameren itsensä ja entisyytensä väliin, sisäinen ihminen seuraa
mukana kuitenkin kaikkialle, eikä sitä omista ajatuksistaan pääse New
Yorkissa enempää kuin Hamburgissa.
Takaisin tultuani pani Ludwig toimeen mustasukkaisuusnäytöksen. Mies
parka! Sain hänet pian rauhottumaan.
Behrend on taas kynitty puhtaaksi. Kalkowiin minä en luota. Mies on
aivan keinottelijan näköinen. Sanoin sen K:lle äskettäin. Hän vaan
nauroi. Katsokoon ettei vielä polta nenäänsä. Jos tulisi ilmi, että
täällä korttitemppuja harjotetaan, silloin olisi koko hökötys mennyttä.
Jalo von Kosmos käyttäytyi äskettäin hyvin hävyttömästi minua kohtaan.
Annoin hänelle korvapuustin ja potkun. Sikamaisuuksia en suvaitse.
Seuraavana päivänä hän tuli nöyränä ja surullisena pyytämään anteeksi.
Koomillista, miten kaikki ovat kuin hassuuntuneet minuun.