Näin haudan umpeenmullatun
ja hunajaisin huulin
ma puheen ulkokullatun
juur pitäneeni kuulin.
Mut sydämessäin riemuiten
ma mietin: vanha kettu,
nyt peli seläntakainen
on vihdoin lopetettu.
— Nyt pannaan panos vastakkain,
nyt tehdään tilit tarkat,
pois vanhat kaunat unohtain
ja turhat sanaharkat.
— Sa puleerattu Don Juan,
kuin prinssi nuku yösi.
Nyt kaikki anteeks annetaan
sun roistomaiset työsi.
Mut luomin alaslasketuin
ma painoin kyyryyn pääni,
kun seppeleestä sanat luin:
Sua itken, ystävääni.
Kun sitten hiukan myöhemmin
näin kukoistavan lesken,
en sano, mitä kuiskasin
ma hälle kahdenkesken.