Joku koskettaa mua kädellään.
Minä herään unestain.
Tylyt, ylpeät silmät selvään nään
ja pimeyttä vain.
Vähitellen pimeys aukeaa,
näky muuttaa muotoaan:
Punapaita pyöveli odottaa
mua viime uhrinaan.
Ja hän lukee minulle tuomion,
minä pelkään vavisten.
Teen vertani hyytävän huomion:
spitaalitautinen!
Hänen huuliaan hymy hyydyttää,
hymy rietas saatanan.
Eräs ennen rakas ja kaunis pää
on päässä pertuskan.
Hyvä jumala, hällä on kasvoillaan
kuva omista kasvoistain!
Veritäplät hehkuvat viitassaan.
Hän murhamies on, Kain!
Minä huudan: tee, mikä virkas on!
Tee laupeudentyö.
Tilinpäätös selvä ja kirkas on!
Tule lähemmäksi ja lyö!