5. Onni orjana pitäpi, onni orjan käskiänä.

Jopa päätettäisiki, meidän joutavia loruaman, jos isäntäin onnen

rinnalla kiittäisimmä palkollisten onnea. Mutta usein kuitenki on

palkollinen isäntäänsä onnellisempi ja moniki palkollinen itse

isännäksi tultuaan, samassa tuli näkemään uusia vaivoja, outoja, ennen

tuntemattomia huolia ja murehia. Kuki virka, kuki onni maailmassa on

kiitettävä; joka ei tyydy yhteen, harvon tyytyy toiseenkan.

6. Raha rikkahan kuluvi, pää menevi köyhän miehen. (Rikas pääsi

rahallansa, köyhä selkänahallansa).

Ennen oikeuden ja muun hallituksen epävakaisempia ollen taisi niin

välistä tapahtua'ki, kun sanalasku lausuu, vaan nykyaikoina jopa

lukisimma mahdottomaksi, niin konsa käydä. Monta muutai sanalaskua on

Suomalaisilla lain lumoamisesta, lainehtimasta, lahjoista ja muista,

joilla ennisaikana toki taisiki perustuksensa olla niin meidän maassa,

kun monessa muussai. Wanha Greikalainen viisas aikoinansa vertasi lain

hämähäkin verkkoon, johon sääsket ja pienemmät kärpäset puuttuvat, vaan

josta isommat kärpäset, paarmat ja kovakuoriset lentävät lävitse, Wielä

verkonki mennessään särkien.

Mehiläinen 1836 · 第 128 / 129 题