Seuraavassa kanssapuheessa kuultu: "Ainako on äänesi nuin käriänä?" —
"Ompa se kyllä" — "Pienuuestako se on ollut laskeuksissa?" — "Saivat
minun paremmallani ollessa keväillä aina lohipatoja kahlaamaan. Siitä
mullacääni turmeusi." — "Mikä oli pakko ruveta siihen koiran virkaan
(kahlaajaksi)?" — "Henki on eläkkeen poika." (D-n).
3, 4. Kun ei nuorra viivykkiä, ei oo vanhana varoa.
Peräti vastoin sanotaan: nai'a nuorena pitäpi, ett' on vara
vanhanaki, ja myös näilläki sanoilla: saapi kaikkia katua, paitsi
nuorta naimistansa, aikasin alottamista. Millä puolella tässäki
asiassa oikuus, jääköön meiltä päättämättä. Waan sen toki arvaammaki,
ettei ole'kan paljo apua siitä, että nuori väki, tuskin naimisikään
päästyänsä, heti naiki, maikk' ei ole mitänä tavaraa koottu
uuden talouden alkeeksi. Olemma kuulleet mainittavan muutamasta
seurakunnasta, jossa oli senlainen keskinäinen välipuhe ja suostumus
toimeen saatu, ettei kenenkän naida, ennen jonkun vähän tavaraa
koottuansa, jolla voisi mähintäi vuoden elää. Eikä saanut kukaan
huoneesensa ottaa niitä, jotka tätä suostumusta vaston naimisiin
menivät. Emme tiedä, lie'kö toko oikein somelias semmoinen suostumus
ollut, vaan se on tiedoksemme tullut, että samassa seurakunnassa
oli tavallista vähemmin köyhiä ja kerjäläisiä. Ja semmoisista
sulhasmiehistä ei enää kuultu konsa puhuttavan, joilla oli:
Lainalakki, lainatakki, lainakintahat käessä, lainakihlat kintahissa.