"Mikäpä kumma siinä, nurisivat kerran lampaat, meillen paimen ei
anna mitänä, paitsi minkä itset maasta otamma, koiraa vaan syöttelee
joka suupalalta. Mitä hältä saa? Waan mepä hänelle annamma villoja,
kannamma muonia, lypsämmä maitoa ja vanhaksi tultua jopa käymmä jtse'ki
ruoaksi." Koira lähellä ollen ja lammasten nurinan kuullen lausu: "niin
kyllä saaki paljo hyvää paimen teistä, vaan minäpä teidät varjelen
susilta ja muilta metsän pedoilta ja varkailtaki. Ja minua ei ollen
jopa alituisesta pelvosta vamisten ette voisi rauhassa syödä'kän,
vaan menehtyisittä ehkä nälkäänki." Sen kuultua lampaat eivät enää
virkkaneet mitänä.
Arvoa oma etusi, anna arvo toisellenki.