Oli vanha metsähän poikinensa tammen terhoista elävä. Pojat
laiskaläntiä luonnostaan jo suureksiki työksi katsovat, joka
suupalalta ylös puuhun kiivetä ja tuumasivat poikki järsiä, niin
latvan terhoinensa maahan saada. Heti rupesivatki yksin voimin työhön.
Waan vanha sen nähtyä huusi: "heretkääte, elkäte järsikö ja hyvittäkö
kaikkein meidän elatuspuuta. Sillä jos puun kaadettua muutaman ajan
eläsiäki vähemmällä vaivalla maasta terhoja saaden, niin sitte kuitenki
olisi kaikille kuolema lähestyvä, tammen uusia terhoja ei kasvaessa."
Parempi lehmä lypsää, kun tappaa,
taikka