Köyhä talonpoika kuolinvuoteellaan kutsu poikansa lähelle ja lausu:
"Kohta taidanki erota teistä, jonka tähden teidät olen saapuville
kutsunut ilmottaakseni, tuolla pellolla aarteen minulla kätkössä
olevan. Sen kyllä löydättä, kun etsinettä." Enempätä ei saanutkan
sanotuksi, niin nukku. Waan pojat heti lapio kädessä kaivovat yöt
päivät peltoa aarretta etsien. Sitä kyllä eivät löytäneet, mitä
käkesivät, mutta pelto kaivamisesta pehmiänä kasvo kolmenkertasesti
tavallistansa suhten ja viimmen jopa luulivatki sitä aarretta kuolevan
isänsä kuvaellen.
Mainiossa vaarin kullat, pellossa perihopiat.
taikka
Eistyvä elo viriän, laiskat itse lakastuvat.