Ruuna ja tamma olivat yhdellä taipalella kuormavedossa. Waan tammalla
oli raskaampi, ruunalla keviämpi. Niin muutamassa mäessä rukoili tamma
ruunalta apua, ellei peräti uupuisi. Toisen ei auttaessa uupuki hän ja
kuoli paikalla. Waan ajaja pani koko hänen kuormansa ruunan vedettää ja
päälliseksi kuolleen tammansa irtikiskotun nahanki. Sillon sano ruuna:
"Woi vaivanen, kun en toveriani ajallansa auttanut! Nyt on minulla koko
hänen kuormansa vedettävä ja päälliseksi nahkaki."
Ellös kiellä killinkiä, taikka taalari menepi.