Wanha laiska hevonen veti suolakuormaa ja vierähti muutamassa paikassa
kuormanensa veteen. Jällen ylös päästyä havatsi hän kuormansa paljo
kevenneen, sillä suoloja oli veteen sulanut. Sepä hyvä, arveli hän
ja pani mieleensä toisteki sillä tavalla kuormiansa kevennellä. Niin
toisella kertaa jommoistaki pellavakuormaa vetävä hyppäsi hän mielen
taiten itsestänsä veteen. Waan pellavat vettyneenä painovat paljo
entistänsäki enemmin.
Niin on palkkaki pahalla, kuni työnsäki typerät.
Suomen kansan Sanalaskuja.
1. Kovin kielti Wäinämöinen, epäsi suvannon sulho, atroa poron perästä,
Lapin maasta taikinoa.
Tällä verraillaan kaikkia tapauksia, joista ei mitänä nähdä syntyvän,
jos kohta ken yrittäisiki. Alkuansa mahtaa tämä sanalasku, ynnä monen
muun, olla jostai pitemmästä runosta, joka nyt, paitsi näitä sanoja, on
tullut unhotuksiin, taikka ei vielä kerätyksi saatu.