4. Tupa tuuti, lakka laulo, mies tuuti tuvan sisässä, jonk' on suussa
Suomen lukku, Tapion rahat takana.
5. Suurempi sukua suurta, kuninkaita korkiampi, lattialla tallatahan,
kuni koiroa pahinta.
_Osviittoja_. 1. Suuton, käsiton s.o. aurinko eli päivä; söi, ampu
s.o. sulatti; vesilinnun, haapanan s.o. lumitykyn; vempeleltä, havun
selältä s.o. oksalta eli lyngykseltä. 2. Kuu. 3. Pikkulintu s.o.
neula; liinahäntä s.o. silmäystä eli lanka neulan perässä; seinän s.o.
vaatteen; lentelevi s.o. kulkevi. 4. Tupa s.o. oravan pesä; lakka s.o.
puun latva; laulo s.o. heilu eli hahisi; mies s.o. orava; lukko s.o.
maan pidentä eli verot; Tapion s.o. metsän; rahat s.o. ravara. 5.
Päiväpaiste.
* * * * *
Paljo ilmanki tässä osassa puhetta Suomen kieleen koskevista aineista
ollunna, pelkäämmä, sitä vielä lisätessämme, jo heti työmme alussa
lukian kyllästyneenä lennettävän, jos minne'ki, mehiläisemme. Sentähden
lykkäämmä tulemaksi kuuksi koko kielen seikan nöyrimmällä anomuksella
ja toivolla, itsekunki siksi armahtavaisesti kohtelevan tätä talven
pakkasissa pyrivätä mehiläistä ja erittäin senlaisia saamia, kun
Aigypto, Polyneisia, Indo, Greikalaiset, metsakko, karjakko, opisto,
kasta, toisinto, kirjamellinen jne. Sillä toivolla lähdemmä nyt kuumme
täytteeksi selvittämään muutamia.
Suomen kansan Sanalaskuja.