Mammani minua varotteli kotoa lähtiessä,
sano: maailmalla on niin paljo petollista kansaa.
ANNI. Siellä se onneton nuorukainen laulaa. Minä haen hänet tilille
niistä kymmenestä muiskusta. (_Menee perälle_)
TURKKA (_nauraa_) Ja sinäkö Katri, uskoit!
KATRI. Ei kukaan ole mitään uskottanutkaan.
TURKKA. Minkä vuoksi olet kylmä kuin rauta pakkasessa?
KATRI. Ei hyödytä sinun kysyä mitään, minä olen mykkä.
TURKKA. Onpa kauhea tunne neuvottomuus. Niinkuin hengenlähtö!
PIETOLA (_tulee vasemmalta huomaamatta Turkkaa_). Katri! Anni kertoi
Pojan sanoneen, että tukkimetsiä ostetaan.
TURKKA (_kuin itsekseen_). Ahaa!
PIETOLA (_huomaten Turkan_). Täällähän se on se pelastuksenenkeli!
TURKKA. Velkanne kai on kuusituhatta? Ei suinkaan sitä suurempi?
PIETOLA. Kuusituhatta, mutta tarpeeksi suuri tähän maailmanaikaan.
TURKKA. Pieni raha! Pietolan talon nykyisestä arvosta sadas osa.
PIETOLA. Sadas osa?
TURKKA. Pietola on metsiensä takia pitäjän rikkain talo.
KATRI. Niinkö?
TURKKA. Etkö olekaan enää mykkä?
KATRI. Äsken köyhänä tahdoin kuolla siinä uskossa, että sinä et olisi
minua sittenkään hylännyt.
TURKKA. Teimmehän vakaiset valat.
PIETOLA. Jumala teitä siunatkoon.
MAIJA (_tulee vasemmalta_). Täällähän jo niin rakkaasti helsataan! Ja
Pietola on kuin voi päivänpaisteessa!
PIETOLA. Maija, kiireellä kirkolle hakemaan varustuksia tämän parin
kihlajaisia varten. Nyt pidetään toiset ja komeat!
MAIJA. Nyt minä teitä, Pietola, syleillä ropsahutan, ei auta vastustus.
PIETOLA. Anna tulla!
TOLARI (_tulee vasemmalta ja käy nykimään Maijaa hameesta_). Maija Maija
Maija!
MAIJA. Mitä sinä kiskot, että hameet ratkeavat!
TOLARI. Tänne se katkismus!