MAIJA. Niin, Anni ja Huotari!--Keinutaanko yhdessä? (_Istuu Tolarin
eteen tynnyrille_.)
TOLARI. Keinutaan. (_Osoittaa kenkiä Maijan käsivarrella_.) Mitä sinä
noilla kengillä?
MAIJA. Aioin pyytää, että paikkaisit.
TOLARI. Eilen paikkasin ja aivan samat reiät. Jo sinä olet veitikka!
MAIJA. Sinun terveytesi ei kestä alituista lukemista. Se käy viimein
järelle.
TOLARI (_antaa katkismuksen._). Tuossa on. Jo minä sen osaan.
MAIJA. Entä virsikirja? Se on kadonnut kätköstäni? (_Kopeloi Tolarin
taskuja, sitten hattua_.) Ahas, mikä täällä on? (_Ottaa hatusta
virsikirjan, kopahuttaa sillä Tolaria päähän_.) Vai sinä!--Nyt kun minä
tämän kätken, niin et vissiin löydä.
TOLARI. Lähdemmekö sunnuntaina kirkkoon?
MAIJA. Sunnuntaina menemme katsomaan sitä Tiuhtion torppaa.
TOLARI. Mutta Turkasta ei tullut ottiatuota. Se ei ollutkaan unta, mitä
kuulin ja näin.
KATRI (_tulee metsästä vasemmalta_). Auttakaa minua. Rakkaat ystävät,
hakekaa Poika tänne.
MAIJA. Haetaan, haetaan. Tolari, lähde sinä heti.
TOLARI. Jos vain ottiatuota. Joka hyppää kuin ottiatuota.
(_Menee vasemmalle_.)
MAIJA. Lapsi raukka, sinä olet kuolemankalpea ja vapiset.
KATRI. Olen karkuteillä. Olen harhaillut eksyksissä läpi korpien ja
halki soiden. Olen väsynyt.
MAIJA. Herra auttakoon.--Mitä sinä aiot?
KATRI. En tiedä. Mutta jos minun pitää erota Pojasta, niin menen
koskeen!
MAIJA. Taivas varjelkoon!--Kun minä tapaan isäsi, niin sanon suorat
sanat! Minkä vuoksi Poika ei kelpaa Pietolaan, kun avosylin otettaisiin
Taurilaan. Heleena on antanut rukkaset sulhaselleen ja Taurila itse
yrittää minkä voi saadakseen Turkan taloonsa isännäksi. Ja sellainen
talo kuin Taurila!
KATRI. Kun olisin iäksi eksynyt sinne korpeen!
MAIJA. Elä itke, lapsi. Ei ole vielä syytä epätoivoon.--minkälaista
siellä oli, kun karkuun lähdit?
KATRI. Oli pieni mökki, lehmä lattialla ja lattian alla sika. Akka ja
minä asuimme uunilla.
MAIJA. Voi kaiken kauheutta!
KATRI. Ja akka loitsi ja puhui hirveitä.
MAIJA. Missä sinä oikeastaan olet ollut?
KATRI. Kuulitteko ääniä?
MAIJA. En minä mitään kuullut.
KATRI. Minä menen piiloon tuonne puun juurelle. (_Menee vasemmalle
puolelle, kuin puun alle kyyristyen_.)
MAIJA (_menee tähystämään ja huomaa oikealta_). Poro-Pirkko ja
Pahna-Maija.
PORO-PIRKKO (_tulee oikealta_). Onko näkynyt rättäriä?
MAIJA. Ei ole näkynyt.
PAHNA-MAIJA. Minäpä olin oikeassa, että rättärin saappaanjäljet veivät
Pietolaan.
PORO-PIRKKO. Mutta Pietolahan on niityllä täällä.
MAIJA. Mitä teillä on niin tärkeää asiaa rättärille?
PORO-PIRKKO. Sitä tärkeää asiaa, että tahdomme tietää, pitääkö rättäri
seuroja.--Mennään vain Tolvas-Liisan luo. (_Menevät vasemmalle_.)
MAIJA (_puhuu puun juurelle_). Rättäri on yrittänyt Pietolaan. Minäkin
lähden hakemaan Poikaa. (_Itsekseen_.) Mutta mistä sitä arvaa hakea?
PÖLHÖ-KUSTAA (_lauleskellen tulee perältä vasemmalta_).
Kaksi niin kaunista tähteä tuikki
sen pimeän pilven takaa.
Rakkaudentulta sammuttaa
ei saata kuolemakaan.
MAIJA. Kustaa, oletko nähnyt Turkkaa?
PÖLHÖ-KUSTAA. Tuolla oli Kaiteran suvannolla. Lähti tarkastamaan puomia
kosken niskaan.
MAIJA _koppoen hameensa lähtee juoksemaan perälle vasempaan_.
PÖLHÖ-KUSTAA (_Maijan jälkeen_). Et sinä tavoita, meni pölkyllä yli
joen.--Ei Maija kuule, lentää vain kiireesti kuin sittipörriäinen!
(_Kääntyy katselemaan taivaalle_.) Jokohan se enkeli on lentänyt
Pietolaan?--Mikä tuolla rasahti?--Vissiin se sammakko. (_Kyykistyy
katsomaan_.) Voi saateri, kun on muuttunut tytöksi!--Voi saateri.
Pietolan Katri! Turkkako tappoi sen noita-akan?
RÄTTÄRI (_tulee oikealta_). Kustaa!--Onko täällä näkynyt Pietolan
Katria?
PÖLHÖ-KUSTAA. On tuolla puun juurella. Istuu ja huokuu kuin sammakko.
RÄTTÄRI. Mene Tolvas-Liisan luo, saat siellä kirkkaan hopean.