TOLARI (_asettuu lukemaan_). »Mitä jokapäiväinen leipä on? Vastaus.
Kaikki mitä ruumiin ravinnoksi ja tarpeeksi tulee kuin on ruoka, juoma,
vaatteet, koto, kartano, pelto, karja, raha, tavara»--(_Puhuu_) Ei muuta
tarvitsisikaan kuin rahaa. Rahalla saisi kaikkea muutakin. (_Lukee_)
»Hyvä puoliso, kuuliaiset lapset»--(_Puhuu_) Mutta hyvää puolisoa ja
kuuliaisia lapsia ei saa rahalla. Ne ovat herranlahjoja. Varsinkin niin
hyvä ottiatuota kuin Maija.--Mutta olisikohan Maijan rakkaus niin kuin
Annin ottiatuota?
MAIJA (_metsästä oikealta_). Tolari hoi!
TOLARI. Nytkö jo se ottiatuota? (_Pistää katkismuksen housunkauluksen
alle, vyöryttää tynnyrin istuimekseen asettuen sen selkään kahareisin_.)
MAIJA (_tulee oikealta_). Mitä sinä täällä teet?
TOLARI. Keinuskelen ja mietiskelen.
MAIJA. Mietiskelet?--Siihen se vie liika lukeminen!--Mitä sinä
mietiskelet?
TOLARI. Että se Annin rakkaus on ottiatuota.
MAIJA. Annin rakkaus? (_Menee syrjään puhellen itsekseen_.) Kyllähän
niitä nyt ottajia, kun Tolari oppi kirjalle. Miksei olisi? Joka on niin
herttainen mies. (_Tolarille_.) Minkälaista on Annin rakkaus?
TOLARI. Että yhden keitoksen aikana kymmenen muiskua.
MAIJA. Kymmenen muiskua!
TOLARI. Niin että paukkui!
MAIJA. Sinä kymmenen muiskua? Sinä? Puurosaapas?