KASURI (_tulee Huotarin ja rättärin luo_). Mitä tanssia tuo on? Sitäkö
kahden hengen äkkinäistä?
HUOTARI. Hain selkää, mutta kumma laitos, jolla joka ilmasuuntaan on
maha!
OTERMA (_tulee rättärin luo_). Sama russakka joka oli Pietolan kamarin
ovessa!
KASURI. Niinpä on. Syö kaikki eväämme. Kannetaan savotan kontilla
koskeen!
RÄTTÄRI. Tämä on Pietolan maata, ja minä Pietolan tulevana isäntänä
seison tällä paikalla kuin omalla maallani. Tietäkää siis olla sen
mukaan!
TURKKA (_tulee Katrin kanssa perältä_). Hiljaa, pojat! (_Nousee Katrin
kanssa penkille_.) Vieraat ja tukkilaiset! Mikäli meidän Maijan
varustukset riittävät, pyydän saada kestitä meidän kihlauksestamme
muistoksi ja menestykseksi.
TUKKILAISET. Eläkööt!
MAIJA (_laudanpätkä tarjottimena, jossa on kahvivehkeet, tulee rättärin
eteen_). Ottakaa, rättäri, olkaa hyvä.
RÄTTÄRI. En huoli!
TOLARI (_laudanpätkä tarjottimena kantaa vehnäsiä_). Ottakaa, rättäri,
ottiatuota.
RÄTTÄRI. En ole vehnästenne vaivainen!
TURKKA. Mutta joka on tarjottu, se on annettu. Kiitoksia, rättäri,
käymästänne. Ja nyt pojat, pieni sievä laulu rättärin lähdön kunniaksi.
TUKKILAISET (_laulavat_).
Tukkipoika se lautallansa
se on hyvin sorja.
Huh hei ma laulan vaan,
se on hyvin sorja.
Eipä hänen tarvitse olla
herra rättärin orja.
Huh hei ma laulan vaan,
herra rättärin orja!
RÄTTÄRI peräytyy oikealle.
HUOTARI. Nostetaan morsianta ja sulhasta.
TUKKILAISET (_nostaen Katria ja Turkkaa_). Eläkööt, eläkööt, eläkööt!
TURKKA. Kiitoksia, kiitoksia!
TOLARI (_nousten penkille ilmoittaa_). Maija käski ottiatuota, että
Koskenrannan kahvilassa on ottiatuota.