_Kuuluu huuto: »Kello soi», ensin kaukaa, ja sitten läheten ja kulkien
paikan ohi ja häipyy etäisyyteen. Tukkilaisia tulvaa joka taholta, kylän
tyttöjä keräytyy oikealta ja perältä_.
ANNI. Nytpä voinkin kysyä rättäriltä muuatta seikkaa.--Kuulutte sanoneen
Pietolalle, että olette maksanut Pertun leskivainajalle sen tuhannen
markan lainan, jossa minäkin olin todistajana.
RÄTTÄRI. Maksettu on.
ANNI. Millä rahoilla sitten maksoitte Korhoselle minun kotitaloni, jonka
ostitte?
RÄTTÄRI. On ollut tähän asti velkana Korhoselle.
ANNI. Minkä vuoksi se ei saanut olla velkana meillä?
RÄTTÄRI. Se on Korhosen asia.
ANNI. Hämähäkki!
HUOTARI (_tulee perältä_). Kuule mies. Muistutan sinulle kymmenettä
käskyä. Tämä sievä neiti on kunniallisen lähimmäisesi heila.
ANNI. Lähtekää nyt, rättäri, sinne päin, missä on selkänne!