PIETOLA. Minä ymmärrän. On kuulunut tukkilaisten ääniä, niin on into
noussut. Aiot taas tukkijoelle?
RÄTTÄRI. Tolari, vanha tukkipoika, pölkyn selkäänhän se tahtoo
kuoliakin.
PIETOLA _uhkaavasti katsoo Tolaria, sitten menee_.
RÄTTÄRI. Kai sinä, Tolari tiedät, että minä olen maksanut Pertun
leskivainajalle sen lainan, jossa sinäkin olit todistajana?
TOLARI. Kyllä minä ottiatuota. Tolvas-Liisa sanoi terveisiä
leskivainajalta, että Rättäri on kuitti.
RÄTTÄRI. Niin että tiedät sen maksetuksi.--No, vieläkö rovasti on
vaatinut sinua rippikouluun?
TOLARI. Ei ole ottiatuota.
RÄTTÄRI. Minä sanoin rovastille, että ei saa vanhaa miestä kiusata. Eikä
se sinua enää häätyytä. (_Menee_)
TOLARI (_yksin_). Hyvä mies tuo rättäri. Ja oli hyvä, kun sattui, niin
ei Pietola kovin ottiatuota. Mutta pitää joutua, muuten ottiatuota.
(_Kokoilee tavaroitaan_.) Olisinhan minä Pietolassa ottiatuota siihen
asti kun ottiatuota. Mutta hyvä oli näin--
ANNI (_tulee pirttiin_). Täällähän se on Tolari. Sinun pitää heti mennä
myllyyn.
TOLARI. Minä itse saan myllyä, jos en ottiatuota. (_Etsii jotakin_.)
Missä hiidessä on ottiatuota?
ANNI. Mitä sinä touhuat?
TOLARI (_löytää housut_). Tuossa on ottiatuota. (_Sulloo housut
konttiin, jonka panee ovensuuhun_.)
ANNI. Onko sinulla taas tullut Pietolasta kesäero?
TOLARI. Ja kiireellä. Nenä jo tuhisi. Ja se on paha merkki, silloin on
parasta korjata luunsa. (_Menee pöydän ääreen penkille istumaan
lueskellen rahojaan_.)
MAIJA (_laukku selässä ja myttyjä käsissä tulee pirttiin_). Hyvää
päivää.
ANNI. Mistä vieras?
MAIJA. Rantamailta. Lähdin tänne tukkijoelle kaupustelijaksi.--Tietenkin
olette talon tytär?
ANNI. Vieras vain.
MAIJA (_menee Tolarin luo_). Saisikohan talossa asuntoa joksikin aikaa?
TOLARI. Ottiatuota?
MAIJA. Mitä isäntä sillä meinaa?
TOLARI. Meinaatko sinä ottiatuota?
MAIJA. Sitä minä meinaan.
TOLARI. Mitähän sinä meinaat?
MAIJA. Missä emäntä?
TOLARI. Ei ole emäntää.
MAIJA. Leskimieskö olette?
TOLARI. En minä leskimies.
MAIJA. Vai vanhapoika! Minkävuoksi elätte vanhanapoikana?