Lukija on katsellessaan edelläolevia kuvauksia Saksan historiasta ja
kansantavoista varmaan useinkin huomannut silmäänpistävää yhtäläisyyttä
saksalaisten ja omain kotoisten olojemme kesken. Seikka onkin
sellainen, että muinaisajoista nykyaikaan saakka on Keski-Europan
germanilaisten kansain vaikutus ollut hyvin suuri Pohjois-Europan
kansoihin, niiden joukossa meidänkin kansaamme. Kielitiede kertoo
lukuisista "sivistyssanoista", varsinkin yhteiskuntajärjestystä
osottavista nimityksistä, joita Itämeren rantamilla asuvat
suomensukuiset kansat jo kansainvaellusten aikoina ja ennemminkin ovat
kieleensä lainanneet germanilaisilta naapureiltaan. Vanhimmat
kosketukset suomalaisten ja germanilaisten kansain välillä näkyvät
tapahtuneen maisin, Itämeren itäpuolitse. Sitä tietä levisivät
saksalaiset sivistysvaikutukset naapurilta naapurille, ehtien viimein
tänne Suomenlahden taakse saakka. Varhaisemmalla keskiajalla, jolloin
näitä vaikutuksia yhä jatkui, olivat slaavilaiset heimot, lättiläiset
ja virolaiset siinä kohden saksalaisten ja suomalaisten välittäjinä.
Sillä tavoin ulettuvat monet muinaiset saksalaiset yhteiskunta- ja
kansantavat pitkinä piirteinä Itämeren ympäri Suomeen saakka. Tällaisia
yhtäläisyyksiä voidaan nähdä esim. saksalaisten ja suomalaisten
heimojärjestyksessä, kylissä, rakennustavoissa, puvuissa, työaseissa ja
talousesineissä eikä vähimmin kansan vanhoissa juhlatavoissa.
Vielä nytkin tavataan suomalaisten vuotuisissa juhlatavoissa
monen monta piirrettä, joita ei voitane selittää muulla kuin
edelläviitatuilla tavalla. Kauan ennenkuin Suomi sai Saksasta Lutherin
opin sai se sieltä monia katolisuskoisia tapoja ja vielä sitäkin ennen
pakanallisia uskoja ja menoja. Pääsiäistulet paloivat muinaisuudessa
pitkänä rivinä Länsi-Saksasta Suomeen saakka alkuaan Vodan -- Ukon
kunniaksi. Saksalaisten pääsiäisvuorten vastineina ovat meikäläiset
helaavuoret. Pääsiäisviikon "palmut", pääsiäisaamun helinät ovat
samanlaiset meillä ja Saksassa. Saksalaisilla on monissa kohdin
tarkoilleen samanlaiset keväiset karjan laitumelle laskemisen tavat
"karvakakkuineen", kellotaikoineen, paimenkasteineen ja muine
menoineen, kuin meillä. Juhannustulen -- pyhän tulen eduskuvan --
sytyttivät vanhat saksalaiset ja suomalaiset samalla muinaisella
tavalla puupalasia yhteen hieromalla (kitkavalkea). Niinkuin siellä
niin täälläkin oli Juhannus ennen myös pyhän veden, pyhäin lähteitten
juhla. Jos vertauksia jatkamme, niin suomalaisten vanha Yrjön päivä
selviää ilmeiseksi Vodan-juhlaksi, Marketan päivän menot länsi-Suomessa
germanilaiseksi lohikäärmeen taikomiseksi, Mikonpäivän tavat muinaisen
elojuhlan muistoiksi. Martinpäivän juoksut ja narrinpelit ovat olleet
täälläkin tunnetut ja käytännössä, koska siinäkin kohden keski- ja
pohjoiseuroppalaiset kansanuskot olivat samat. Emme yritäkään tässä
täydellisesti kuvaamaan muinaisia saksalais-suomalaisia suhteita;
niistä on tulevaisuuden kansantapa- ja kansanrunoustutkimus antava
täydellisemmän kuvan.
Keskiajalla alkavat myöskin Suomen ja Saksan historialliset suhteet.
Niiden välittäjänä ja ylläpitäjänä on ensi sijassa meri ja meriliike.
Runsaan viljelysaartehiston saksalaista ritarisuutta, kirkollista
rakennustaidetta, saksalaisia tapoja ja käsityksiä tuovat "saksain" ja
kauppakestien laivat tullessaan Suomen pieniin satamiin ja
kauppakyliin. Keskiajan loppupuolella saksalaisuus vallitsi ylinnä
kaikkialla Itämeren maissa. "Hansa" kauppatavaroillaan valloitti
silloin meidänkin maamme, Suomen meret muuttuivat saksalaisiksi
meriksi, Suomen meripaikat saivat saksalaisia nimiä ("Hogland",
"Krysserort" y.m.) kaupunkeihin kotiutui saksalainen porvaristo ja
alasaksan kieli 1400-luvulla oli melkeinpä maamme virallisena kielenä.
Oppinsa ja tietonsa kävivät suomalaiset etsimässä ensi sijassa Saksan
yliopistoista (Rostockista ja Leipzigistä). Se oli sanalla sanoen
saksalaisen kultuurin valtakausi pohjolassa.
Kustaa Vaasa tosin perusti valtiollisesti ja sivistyksellisesti
itsenäisen Ruotsin valtakunnan ja kukisti saksalaisen kauppavallan
Suomessakin. Mutta uutena voimakkaana virtauksena kävi Saksasta
pohjoiseen lutherilainen uskonpuhdistus ja uudet hallintotavat. Niitä
pian seurasivat uudet saksalaiset elämäntavat ja käsitykset, ja niinpä
1600-luvulla, suuren "Saksan sodan" aikana, jälleen kukoisti Suomessa
uusi ylimyksellinen saksalainen sivistys, saksalaisine ylhäisöineen,
tapoineen ja muotineen.
Vasta sen jälkeen ovat pohjoismaat vapautuneet näkyvästä
saksalaisuudesta. Mutta vielä tänäänkin on saksalaisuuden vaikutus
täällä kyllä tuntuva, varsinkin kaupassa, teollisuudessa, tieteessä ja
ennen kaikkea valtioelämässä, joka niin uskollisesti nykyään näkyy
liikkuvan "bismarckilaisuuden" vanavedessä.
Lähteitä:
_Otto Kaemmel_: Der Werdegang des deutschen Volkes.
_O. Weise_: Die deutschen Volksstämme und Landschaften.
_Chr. Raack_: Kulturgeschichte des deutschen Bauernhauses.
_R. Mielke_: Das deutsche Dorf.
_H. Hausrath_: Der deutsche Wald.
_H.S. Rehm_: Deutsche Volksfeste und Volkssitten.