Lähdettyään lastenkamarista ja jäätyään yksin Levin muisti taas heti
sen ajatuksen, jossa oli ollut jotain epäselvää.
Sen sijaan että olisi mennyt vierassaliin, josta kuului ääniä, hän
pysähtyi kuistille ja alkoi katsella taivasta kaiteeseen nojautuen.
Oli jo tullut pimeä, ja etelässä, jonne hän katsoi, taivas oli
pilvetön. Ukkospilvet olivat vastakkaisella puolen. Sieltä leimahteli
salamoita ja kuului kaukaista jyrinää. Levin kuunteli vesipisaroiden
tasaista putoilua puutarhan lehmuksista ja katseli tuttua
kolmikulmaista tähtisikermää ja sen keskitse menevää linnunrataa
haaroineen. Joka kerta salaman leimahtaessa sekä linnunrata että
kirkkaat tähdet katosivat, mutta heti kun salama oli sammunut, ne
ilmestyivät taas samoille paikoilleen kuin jonkin tarkan käden
heittäminä.
"Mikähän minua vaivaa?" Levin kysyi itseltään tuntien edeltä käsin,
että hänen epäilystensä ratkaisu, vaikkei hän sitä vielä tiedostanut,
oli jo valmiina hänen sielussaan.
"Niin, yksi jumaluuden selvä ja varma ilmaus piilee hyvä laeissa,
jotka on ilmoitettu maailmalle, jotka minä tunnen itsessäni
ja joiden tunnustamisessa minä tahtomattanikin liityn toisten
ihmisten kera uskovaisten suureksi seurakunnaksi, jota nimitetään
kirkoksi. Mutta entä juutalaiset, muhamettilaiset, konfutselaiset,
buddhalaiset?" teki hän itselleen sen saman kysymyksen, joka oli
näyttänyt hänestä vaaralliselta. "Ovatko ne sadat miljoonat ihmiset
todellakin jääneet vaille sitä parhainta hyvää, jota ilman ihmiselämä
on tarkoitukseton?" Hän vaipui mietteisiin, mutta oikaisi pian
ajatustensa kulkua. "Mutta mitä minä kysyn?" hän sanoi itselleen.
"Minä kysyn, mikä on ihmiskunnan eri uskontojen suhde jumaluuteen.
Minä kysyn Jumalan yleistä ilmenemismuotoa, joka käsittäisi koko
maailman kaikkine utuisine pilkkuineen. Mitä minä teen? Minulle
itselleni, minun sydämelleni on ilmaistu varma tieto, joka on
järjelle käsittämätön, ja minä tahdon itsepintaisesti määritellä sen
tiedon järjellä ja sanoilla."
"Enkö muka tiedä, etteivät nuo tähdetkään liiku?" ajatteli hän
katsellen kirkasta tähteä, joka oli jo muuttanut sijaintiaan ylimmän
koivunoksan liepeille. "Mutta katsellessani tähtien liikettä en voi
ajatella maan pyörimistä, vaan olen oikeassa sanoessani tähtien
liikkuvan."
"Olisivatkohan tähtitieteilijätkään voineet käsittää ja
laskea mitään, jos olisivat ottaneet lukuun kaikki maan
monimutkaiset liikkeet? Kaikki heidän ihmeelliset johtopäätöksensä
taivaankappaleiden välimatkoista, painosta, liikkeistä ja häiriöistä
perustuvat vain tähtien näkyvään liikkeeseen liikkumattoman maan
ympäri, siihen samaan liikkeeseen, joka on nyt minun edessäni ja joka
on näkynyt sellaisena miljoonille ihmisille vuosisatojen vieriessä
ja on aina ollut ja on aina oleva yhtäläinen ja alati havaittavissa.
Samoin kuin tähtitieteilijäin päätelmät olisivat turhia ja häilyviä,
jolleivät ne perustuisi näkyvän taivaan tarjoamaan yhtenäiseen
meridiaaniin ja yhtenäiseen taivaanrantaan, samoin olisivat
turhia ja häilyviä minun päätelmäni, jotka eivät perustuisi hyvän
ymmärtämiseen, -- hyvän, joka on aina ollut ja on aina oleva kaikille
yhtäläinen ja jonka kristinusko on avannut ja jonka minä aina voin
tarkistaa sielussani. Kysymystä toisista uskonnoista ja niiden
suhteesta jumaluuteen minulla ei ole oikeutta eikä mahdollisuutta
ratkaista."
-- Kas, etkö sinä vielä mennytkään? sanoi äkkiä Kitty, joka oli
aikonut mennä samaa tietä vierashuoneeseen. -- Mikä sinun on?
Vaivaako sinua jokin asia? hän kysyi katsoen miestään tarkasti
kasvoihin tähtien valossa.
Mutta hän ei sittenkään olisi erottanut niiden ilmettä, jollei
salama, joka taas hetkeksi karkotti tähdet, olisi valaissut niitä.
Salaman valossa hän näki tarkkaan miehensä kasvot, huomasi niillä
tyynen ja iloisen ilmeen ja hymyili tälle.
"Hän ymmärtää", ajatteli Levin, "hän tietää mitä minä ajattelen.
Sanonko hänelle vai enkö? Minä sanon hänelle." Mutta juuri kun hän
aikoi sanoa, Kitty alkoi puhua.
-- Kuules Kostja! Ole niin hyvä, hän sanoi, -- ja mene kulmakamariin
katsomaan, onko siellä kaikki kunnossa Sergei Ivanovitshia varten.
Minun on sinne vähän vaikea mennä. Katso, onko uusi pesukaappi
asetettu sinne.
-- Hyvä, kyllä minä menen, sanoi Levin nousten penkiltä ja suudellen
vaimoaan. "Ei, ei pidä puhua siitä", hän ajatteli, kun Kitty oli
lähtenyt hänen edeltään. "Se on salaisuus, minulle yksin tarpeellinen
ja sanoin ilmaisematon."
"Tämä uusi tunne ei ole muuttanut minua, ei onnellistanut eikä
valaissut äkkiä, niin kuin minä uneksin tapahtuvan, niin kuin ei
isäntunteenikaan. Mitään salaista yllätystä ei ollut. Tämä tunne --
en tiedä onko se uskoa vai mitä -- on tullut minuun yhtä huomaamatta
kärsimysten kautta ja juurtunut lujasti sieluuni."
"Samoin kuin ennenkin tulen kiukuttelemaan kuskille, samoin
kiistelemään ja lausumaan ajatuksiani sopimattomalla tavalla,
sama muuri jää minun sieluni kaikkein pyhimmän ja muiden -- myös
vaimoni -- sielujen välille, samoin tulen syyttämään vaimoani
oman pelkoni vuoksi ja katumaan sitä, samoin kuin ennenkin tulee
järjelleni olemaan käsittämätöntä, miksi rukoilen, ja kuitenkin tulen
rukoilemaan. Mutta minun elämäni, mitä ikinä minulle tapahtuukin, ei
enää ole tarkoituksetonta niin kuin ennen, vaan sillä, sen jokaisella
hetkellä, on nyt varma hyvän tarkoitus, joka minulla on valta kätkeä
siihen."
Viiteselitykset:
[1] Suorasanaisesti suomeksi: Taivaallista on, kun olen voittanut
maallisen himoni; mutta silloinkin, kun se ei ole onnistunut, on
minulla ollut aika hauskaa huvia.
[2] "Punamäeksi" (Krasnaja gorka) nimittää Venäjän kansa
pääsiäisviikon jälkeistä viikkoa, jota se viettää kevään juhlana.
Suom. muist.
[3] Neljännes = 2.099 hehtolitraa, kahdeksannes = 1.049 hehtolitraa.
Suom. muist.
[4] Prime-sautière, ensi vaikutelmasta riippuva, ensi vaikutelmaa
seuraava. Suom. huom.
[5] Tämä sutkautus perustuu siihen, että venäjänkielessä avioeroa
merkitsevä sana "razvod" voi myös merkitä vahtiparaatia. Suom. muist.
[6] Arbat, katu ja se kaupunginosa Moskovassa, jossa hienosto
parhaastaan asuu. Suom. huom.
[7] Tshudov: kuuluisa vanha moskovalainen luostari. Suom. muist.
[8] Alkukielessä "talant", "talentti". Suom. muist.
[9] Minä olen rikkonut määräystä vastaan.
[10] Hänellä on ihailijoita.
[11] Käsikoukussa.
[12] Sillä ihmisellä ei ole...
[13] Se käy kyllä.
[14] Ei tuota häpeää.
[15] Liehittelemään rouva Kareninaa.
[16] Hän herättää huomiota. Hän syrjäyttää Pattinkin.
[17] Muotti, jolla niitä valetaan, on rikki.
[18] Parhaassa iässä.
[19] Nuori mies.
[20] Pyhimyksenä.
[21] Hyvä ruokahalu hyvä omatunto! Tämä kana putoaa ihan minun
saappaitteni pohjaan saakka.
[22] Mitä he sanovat?
[23] Mennään, se on mielenkiintoista.
[24] He ovat olleet ihastuttavia.
[25] Verratonta!
[26] Hyväntahtoisuudesta.
[27] Kuningas on kuollut, eläköön kuningas!
[28] Se ei merkitse mitään.
[29] Hyvät herrat, tulkaa pian!
[30] Ihastuttava.
[31] Sisään!
[32] Ajatelmaahan, että tyttö...
[33] Hän on kohtelias nuorelle sievälle rouvalle.
[34] Minusta näyttää kuin Veslovski hiukan liehittelisi Kittyä.
[35] Tämähän on naurettavaa!
[36] Ja sitäpaitsi se on naurettavaa!
[37] Voi olla mustasukkainen, mutta tällainen mustasukkaisuus on
kauhean naurettavaa.
[38] Se on pikkumaista.
[39] Te unohdatte velvollisuutenne.
[40] Anteeksi, minulla on taskut täynnä niitä.
[41] Mutta te tulette liian myöhään.
[42] Hän on hyvin kiltti.
[43] Kyllä, hyvä rouva.
[44] Mutta minä en säästä teiltä mitään.
[45] Kaitsija.
[46] Ja lisäksi hän on moitteeton.
[47] Hän on hyvin piltti ja naiivi.
[48] Pieni hovi.
[49] Kotielämä on niin hauskaa, niin tahdikasta. Aivan
englantilaista. Aamulla kokoonnutaan aamiaiselle ja sitten
hajaannutaan.
[50] Se on suurenmoista.
[51] Yksi erä tennistä.
[52] Mutta me emme saa jättää Veslovski-parkaa ja Tushkevitshia
värjöttämään tuonne veneeseen.
[53] Koulut ovat tulleet niin yleisiksi.
[54] Se ei ole mikään hätäkeino.
[55] Olla kiinnittämättä huomiota näihin tunteen pikkuseikkoihin. On
kysymys Annan ja hänen lapsiensa onnesta ja olemassaolosta.
[56] Kylmää liemiruokaa, jota valmistetaan kaljasta, vihanneksista ja
kalasta. Suom. muist.
[57] Se on aivan yksinkertainen laite.
[58] Se riippuu siitä... On laskettava langan hinta.
[59] Sen voi laskea, herra kreivi.
[60] Liian monimutkaista, siitä on liiaksi puuhaa.
[61] Jos haluaa tuloja, niin täytyy myös puuhata; "Dochots" = ven.
dohódy, suom. tulot; "Klopots" = ven. hlópoty, suom. hommat, puuhat.
Suom. muist.
[62] Minä ihailen saksalaista.
[63] Lopettakaa.
[64] Mutta anteeksi, hän on hiukkasen hassu.
[65] Jos samaa menoa jatkuu.
[66] Hän on oikeastaan turmeltunein nainen mitä tunnen.
[67] Eikö se ole epämoraalista?
[68] Minulla on ihailijoita.
[69] Mutta äärimmäisen proosallinen.
[70] Valtiokeikaukseen.
[71] Hyvää pataa.
[72] Aiheettomasti.
[73] Saada nauttimaan luontevasti olostaan.
[74] Panna sähkölennätin käyntiin.
[75] Ei kuulu minun alaani.
[76] Terveisiä.
[77] Hautovaksi kanaksi.
[78] Käskekää tuomaan tee vierashuoneeseen.
[79] Minun sydämeni ei ole tarpeeksi laaja.
[80] Se ei koskaan ole onnistunut minulle.
[81] Yhteiskunnallisen aseman.
[82] Että jää on murrettu.
[83] Järjestelyä.
[84] Teidän arvailunne...
[85] Te tunnustatte olevanne vapaa-ajattelija.
[86] Eno.
[87] Kuuluisa Jules Landau, selvänäkijä.
[88] Ystäviemme ystävät ovat meidänkin ystäviämme.
[89] Ymmärrättekö englantia?
[90] Varma ja onnellinen.
[91] Siiven alla.
[92] Ystäväni.
[93] Antakaa hänelle kätenne. Näettekö?
[94] Poistukoon henkilö, joka on saapunut viimeksi ja jolla on pyyntö
esitettävänä. Poistukoon!
[95] Suokaa anteeksi, mutta kuten nyt näette... Tulkaa kymmenen
tienoissa takaisin, tai ehkä mieluummin huomenna.
[96] Hänen on poistuttava.
[97] Se tarkoittaa minua, eikö niin?
[98] Sitä pahempi hänelle.
[99] Minä menen Tjutkinille kampauttamaan tukkani. Myös: Tjutkin saa
hurmata minut.
[100] Viehätys on kadonnut.
[101] Moskovasta Kurskin kautta etelään vievän rautatien Moskovassa
oleva asema. Suom. muist.
[102] Inhimillisen elämän piikit ikävyyksiä.
[103] Täydellinen hervottomuus.
[104] Sitä ei katsota Pietarissa suopein silmin.