Iloitkaa nyt tai surkaa! -- minä riemuitsen;
ja jos ois kiitospalve sopiva kuolossa,
täss' ois se oikein, liian oikein kohdallaan.
Niin kirousta ja kurjuutta hän täyteen kaas'
sen maljan, jonka itse vihdoin juoda sai.
KUORONJOHTAJA.
Me kummeksimme kieltäs herjan rohkeaa,
kun kuolleen miehes luona kehtaat kerskata.
KLYTAIMNESTRA.
Mua kiusaatte kuin naista lyhytjärkistä.
Mut sydän pelvotonna lausuu kumminkin,
min tiedätte jo -- kiittäkää tai moittikaa!
se yhtä mulle --: mieheni Agamemnonin
tää ruumis on, työ jonka käteni suoritti
aseena oikeuden. Niin sen laita on.
KUORO. (säkeistö.)
Min söit myrkyn, kyy?
maan kasvamanko, syötävän?
Vai veden tuomanko? Raivosi hurjuudess'
et kiroustakaan kansasi peljännyt,
pois syöksit,[150] surmasit. Maas sun karkottaa,
ihmisten iki-inhon!
KLYTAIMNESTRA.
Maanpakohonko tuomitset mun, kärsimään
ihmisten inhon, kansan kiroushuutoja;
etk' ennen tuota miestä yhtään moittinut,
vaikk' yhtä huoleti, kuin lampaan teurastaa
mies, jonka laidun villakarjaa vilisee,
hän oman lapsens' uhras, syntykipuni
suloimman saalaan, pohjoistuulta tyyntääkseen!
Maast' ajettavas eikös ollut ois se mies
tekonsa häijyn sovitteeks? Mut kuullessas
mun työni, tuima tuomar' olet. Neuvon vaan
sua uhkaamaan, jos varustettu voitolla
on kätes hallitsemaan mua samaten
kuin mun on. Vaan jos toisin salli jumala,
saat vanhaks tultuaskin mieltä oppia.
KUORO. (vastasäkeistö.)
On isot aikehes,
ja povesi rajuna riemuitsee;
kun tapot onnestui, hurjana herskut nyt,
ja veripirska -- hyi! -- kiiltävi otsallas:
siit' tiliä tekevä oot. Kaikkein hylkynä
maksat kohluja kohluin.
KLYTAIMNESTRA.
No, kuuleppas nyt minunkin valani lausetta!
Niin totta kuin mun lapseni kuolon kostikin
Dike, ja mieheni uhrasin Erinnyille,[151]
ei pelvon vilahdusta astu suojiini,
niinkauan kuin Aigisthos hoitaa valkiaa
mun liedelläin, mua hellien kuin hellii hän.
Hän mulle aimo uskalluksen kilpi on.
Siin' on nyt kellellään tuo vaimons' solvaaja,
Chryseen tytärten, troiatarten lemmitty,
ja vieress' sotasaalis, enteenkatsoja,[152]
yön unten selvittäjä, armas hellukka,
mi virui hänen vierellänsä teljoilla
laivassa, Nyt he perivät palkan ansaitun.
Kas, siin' on mies, ja tuoss' sen lempilintunen,
ikäänkuin joutsen kuolinkaihon säveltä
laulettuansa, lepää. Oivan mausteen hän
mun patjahekkumallein sillä valmisti.
VUOROLAULU.
1:NEN KUORORIVI. (1:nen säkeistö.)
Oi tule, tuoni, pian, runtelematta mua
tautivuoteella kauan!
Mun unta suo keskeytymättä
nukkua aina, kun sortui meiltä
maan hyvä paimen, tultuaan
naisen vuoks kärsimään. Nainenhan
hengenkin hältä on nyt ottanut.
KUORONJOHTAJA. (2. säkeistö.)
Helene, pahan mainehes syystä sä sait!
Mont' urhoa Troian luo hukutit,
mont' ihmishenkeä yksin.
Perinpohjin nyt [tuhotyös sinä teit?]
-- -- -- -- -- -- -- -- -- --[153]
KOKO KUORO. (3. säkeistö.)
Ei veri unhotu, pärskymä päälles lähde.
Linnallen olit silloin[154]
sa urojen hukka, kiistanhenki.[155]
KLYTAIMNESTRA. (4. säkeistö.)
Älä kuoloa kohtalonas ikävöi,
tätä[156] raskaksuin;
Helenaan älä käännä myös vihojas,
muka surmaajaan, joka yksin mont'
uronhenkeä hukkasi kansaltas,
surun tuottain vertoja vailla!
1:NEN KUORORIVI. (1. vastasäkeistö.)
Henki, jok' ahdistat linnaa ja Tantalon
sukua, veljeä kahta,
siis naisellen valmistit sa voiton
katalan, syöntäni vihloavan.[157]
Niin kuni kaarne raateljas
vainajan pääll' ylvästäin seisoo hän,
riekkuen: "riemu syystä raikukoon!"
KLYTAIMNESTRA. (4. säkeistö.)
Osavammin nyt sanans' ohjasi suus,
nimetessäsi tuon
iki ahman perheemme vaanijan,[158]
joka sen ytimiss' verennälkää ain'
elättää: siks' vertyvi vamma uus',
vaikk' ehjänä ei ole vanha.
2:NEN KUORORIVI. (5. säkeistö.)
Linnassa temmeltävän
lausuit hirveän kostohengen.
Ah voi! tarinaasi synkkää
turmiosta mi koskaan
ei kylly! -- Zevs sen salli, hän
ken kaikki johtaa, toimittaa.
Mit' ilman Zeytä ihmisille sattuu?
Mik' ei näist' ole taivaan töitä?
KUORONJOHTAJA. (6. säkeistö.)
Kuninkaani voi! kuninkaani voi!
Miten itkenen sua?
Mitä rintani rakkaus lausuis?
Lukin seittiin kietoutui elämäs,
kiro-murhasta henkesi heitit.
KOKO KUORO. (7. säkeistö.)
Voi murhavuode, kun levon kurjan soi
Kavalasti surmas sun[159]
vaimosi viiltämä kaksois-haava.
KLYTAIMNESTRA. (8. säkeistö.)
Tämän työn tekijäks' mua soimaat siis.
Älä näin puhuen
sano mua Agamemnonin vaimoks vaan!
Ei! vanhapa "kostaja" -- kestitsijän
tylyn, Atreyn nostama -- hirveä tuo,
kuningattaren haamussa ilmestyin,
sovitukseks tuon
ison uhrasi pienien eestä.
2:NEN KUORORIVI. (5. vastasäkeistö.)
Ken todistaa sua vois
viattomaks' tähän murhatyöhön?
Ken? Lie suvun kostonhenki
suonut myös apuansa.
Heimosten hurmetulvissa
käy synkkä Ares[160] rynnäten;
miss' astuneekin, toimeen surmatyön
näin laps'syöntiä kostaaksensa.
KUORONJOHTAJA. (6. vastasäkeistö.)
Kuninkaani oi! kuninkaani oi!
Miten itkenen sua?
Mitä rintani rakkaus lausuis?
Lukin seittiin kietoutui elämäs,
kiro-murhasta henkesi heitit.
KOKO KUORO. (7. vastasäkeistö.)
Voi murhavuode, kun levon kurjan soi!
Kavalasti surmas sun
vaimosi viiltämä kaksois-haava.
KLYTAIMNESTRA. (8. vastasäkeistö.)
Ole vai! talohon veti turmion tuo
kavaluudellaan!
Jos taimeni mullen tuost' ylennyt,
sulo Ifigeneia, jot' ain' ikävöin,
isältään koki julmaa, julmaa myös
kokekoon isä! kalvan lyömänä nyt
sovittain tihotyön
Manalass' isotelkoon siitä!
3:S KUORORIVI. (9. säkeistö.)
No tartuinhan vaikeaankin pulmaan!
Neuvoa, kunne kääntyis,[161]
ei keksi äly, huonehan jo horjuu.
Jo rankan ver'-satehen linnan kaatavan
ma varon, kun lakkas vihmapirske.[162]
Jo Dike sieraan uuteen hioo asettaan:
häll' ollee mieless' uusi turma.
KUORONJOHTAJA. (2. vastasäkeistö.)
Oi maa, josp' oisit kätkenyt mun
povehes, enk' ois hänen vuodettaan
hopeaisess' ammeessa nähnyt!
Kuka hautaan vie hänet, itkevi hänt'?
joko julkenet sie, oman surmattuas
uros, itkien viettää peijaisiaan,
vale-lempeä sielulleen osottain
sovittaa pedontyötäsi väärin?
KOKO KUORO. (3. vastasäkeistö.)
Ken jalon sankarin haudalla hälle lausuu[163]
vilpittömällä mielin
kiitokset itkua vuodatellen?
KLYTAIMNESTRA. (10. säkeistö.)
Siit' ei sovi lausua huoltasi sun:
_mun_ lyömänä hän
sai surman, mie hänet hautaan myös,
ehk' ei kotolaiset itkekään,[164]
Kyll' Ifigeneiakin, kohdatessaan
tytär taattonsa siell'
suruvirran[165] vuolteilla, hellästi, niin
kuni kohtuus on,
hänet suudellen helmaansa sulkee.
3:S KUORORIVI. (9. vastasäkeistö.)
Tää solvaus solvaisun on palkkaa;[166]
tuomio tuskallist on.
Hän lyöjän löi, murha kosti murhan.
Niin kauan kuin seisoo Zevs, hän säännön sääs:
jos pahoin teet, pahoin käy sun. Niin on![167]
Ken talost' ajais lapsen pois, ken kiskaltaa
vois renkaan heimovitjast' irti?
KLYTAIMNESTRA. (10. vastasäkeistö.)
Kas, siin' älysit tosi lauselman![168]
Ja siksipä mie
Pleistheniidein[169] kostonhengelle teen
valan, ett' osahain olen tyytyvä, jos
kovahankin, kun tyly täst'edes vaan
talon jättävi, lähtien heimoa muut'
välinäisillä murhilla murtelemaan.
Enpä riistojakaan
kysy suuria, kunpahan linnasta vaan
iäks' karkoittaa
sukumurhan vimman ma voisin.
Aigisthos tulee, yllään kuninkaanpuku, aseellisia seuranaan.
AIGISTHOS.
Oi kostopäivän kirkkaus sa riemuisa!
Nyt tiedän, että taivahasta katsellen
maan päälle jumal' ihmisharhat rankaisee,
kun kostotarten kutomissa verkoissa
ma riemumielin nään tuon miehen makaavan,
isänsä käden ilkijuonet korvaten.[170]
Maan kuningas tääll, Atrevs, tämän isä näät --
nyt tarkoin kaikki kertoaksein -- karkoitti
kotoa, kansan keskelt' isäni, veljensä
Thyesteen, kun he valtikasta kiistivät.
Palattuansa parka turvaa pyytäen,
Thyestes turvan saikin eikä tarvinnut
kotonsa multaa hurmehellaan veristää.
Mutt' teeskennellen riemupäivän vietäntää
tuon herja isä Atrevs, elki mielessään,
asetti kohteljaasti isäni äärehen
tään omain lasten lihaa -- herkku-ruoaksi,
kun varpahat ja kätten kärjet silponut
ja kätkenyt ol' yksin istujalta pois.[171]
Tää pahaa arvaamatta ryhtyi paistihin
ja söi -- sukunsa vaurioksi, niinkuin näät.
Havaittuansa sitte työnsä hirmuisen,
hän kiljas, syöksyi seljin, oksens murhakset,
ja vannoin hirmusurmaa Pleistheniideille
kiroopi vieraspöydän pyhän poljentaa:
"Pelopsin koko heimo samoin sortukoon!"
Kas, näistä syistä kaatuneena näet nyt tuon.
Ja täysin syin ma murhatuumaa sommitin;
sill' isä raukan kanssa karkoitettiin myös
ma kolmas laps' kapaloihin vielä kääritty.
Vaan kun ma miestyin, Dike toi mun tänne taas.
Jo ulkomailla tuota miestä tavoitin
ja juonta hälle sommitin jos montakin.
Nyt kuolokin vois näyttää mulle hauskalta,
tuon Diken paulaan tarttuneena nähtyäin.
KUORONJOHTAJA.
Aigisthos, ei saa onnetonta pilkata!
Sä kerskaat varsin tappaneesi miehen tään,
tuon itkettävän murhan yksin harkinnees.
Mä sanon vaan: sun päähäs tilin päivänä
iskeepi kansan kirous ja kivitys.
AIGISTHOS.
Noin lörpötätkö, alihankaa soudellen,
vaikk' istuu laivaa ohjaamassa perimies?
Viel' ukkonakin nähdä saat, kuink' ikävää
on vanhempana soukkaa suuta oppia.
Mut oivat ihmeentekijät on vankeus
ja nälän vaiva vanhoihinkin oppiaan
teroittamaan. Kuink' et sa tervein silmin nää?
Älä potki vastoin tutkaint', ettei pistä tuo!
KUORONJOHTAJA.
Sä ämmä, muiden olless' sotaretkellä
kotona viruit, aviovuoteen raiskasit!
Tään murhan mietit sotajoukon herralle!
AIGISTHOS.
Viel' itku itää sulle noista nuhteistas.
Sun kieles aivan toisin soi kun Orfevsin:
hän laulun viehäkkeellä kaikki kiinnitti;
sä joudut itse kiinni, jos viel' ärsytät
mua haukunnallas. Kylläs vielä pehmiät!
KUORONJOHTAJA.
Vai sinustako paisuis Argoon valtias,
joka vainajalle harkittuas murhatyön,
sit' omin käsin toimittaa et rohjennut!
AIGISTHOS.
Olihan selvään naisen tointa vietellä
tuo paulaan. Vanhaks vihaajaks mua epäiltiin. --
Mut tästä puolin koetan kansaa hallita
tuon tavaroilla. Kireälle valjastan
ma niskurit, etteivät aisan vieressä
ne kirmaa liikaa syötyään. Kai nälkä pian
ja kolkko pimeys niiltä niskan nöyristää.
KUORONJOHTAJA.
Mut miks et itse, kurja raukka, riistänyt
sa sankarilta henkeä, vaan puoliso
maan jumalain ja kansan kauhuks surmas sen?
Vaan kyll' Orestes elää vielä jossakin,
ja onnen turviss' tultuansa kotihin
hän voitollisna tappaa teidät kummankin.
Kasandran ja Agamemnonin ruumiit poistetaan näkymältä.
-- -- -- -- -- -- -- -- -- --
KUORO.
Kohta nähtänee, kuink' aiot uhkaukses täytellä.
AIGISTHOS.
Ylös oivat aseveikot! täss' ei toimi kaukana.
KUORONJOHTAJA.
Hei, siis kalpa kourahan ja valmis olkoon joka mies!
AIGISTHOS.
Enpä miekään, miekka käissä, totta kammo kuolemaa.
KUORONJOHTAJA.
Kuole vain! Sen sanoit oikein. Koetellaanpas onnea!
KLYTAIMNESTRA (astuu esiin).
Ellös suinkaan, armas urho, enää pahaa kylväkö!
Onhan ennestäänkin laiho korjattava kurjakin.
Kärsimyst' on kyllin saatu; elköön verta vuotako!
ja te äijät, kotikorsuun menkää kukin, ennenkun
pahaa tehden pahan näätte. Meidän täytyi tehdä näin.
Jos ois taudin lievikettä, kyll' ois siihen turvattu,
vainoojan kun koura meit' on surkeasti runnellut.
Tää on naisen mielipide, jos se kuulla kelvannee.
AIGISTHOS.
Vaan kun suotta soimausta noin ne syytää silmillein,
onnen päätöst' odotellen eksyvät noin maltistaan,
herjaten mua valtiastaan -- sit' en jaksa kärsiä.
KUORONJOHTAJA.
Argoolaisten ei tapa mairitella konnaa, ei!
AIGISTHOS.
Annas äijän mennä tulla -- vielä niskas notkistan.
KUORONJOHTAJA.
Et, jos onnetar Oresteen ohjaa tänne saapumaan.
AIGISTHOS.
Tiedänhän maankarkulaisten toiveistansa elävän.
KUORONJOHTAJA.
Paisu, turvo, maahan survo oikeutta, saadessas!
AIGISTHOS.
Tiedä, herjaukses saat sä vielä kerran sovittaa.
KUORONJOHTAJA.
Keikaile nyt uljastellen, kukko kanas kyljessä!
KLYTAIMNESTRA.
Mitäs tyhmäin haukunnoista! Linnan haltioina me
kahden kaikki järjestämme oikealle tolalle.
Kaikki poistuvat näkymältä.
Viiteselitykset:
[1] Näitä y.m. sadun piirteitä Aischylos ei näy lukuun ottaneen.
[2] Näitä y.m. sadun piirteitä Aischylos ei näy lukuun ottaneen.
[3] Agamemnon oli luvannut vuorten huipuille viritetyillä valkeilla
lennättää kotia sanoman voitostaan.
[4] Oikeastaan kuvapuhe: "härkä multa sulkee suun".
[5] Näitä jumalia palveltiin korkeitten vuorien huipuilla.
[6] Aleksandros s.o. Paris.
[7] Pariin ja Helenan häissä ei polttouhrit ottaneet hyvin
syttyäkseen, joka ilmaisi jumalien mielipahaa.
[8] Näin Troiakin aarteineen sai äkki-hukan, kun iloitsi luullen
Achailaisten jo lähteneen.
[9] Oikeastaan: "Laula _ailinos_ j.n.e." Linos laulajan tai
nuorukaisen surullisen kuolon johdosta syntyi ailinos niminen laulu,
joka tässä merkinnee vaan yleensä suruvirttä. _Tietäjä_ = Kalchas.
[10] kuolaimet = Achailaisten sotajoukko.
[11] Viittaus siihen, että Artemis on vihainen Atreideille, joitahan
nuo kotkat osottavatkin.
[12] _Paian_ on Apollon lääkejumalana.
[13] Kalchas, kreikkalaisten ennuspappi.
[14] Mailmassa vallitsee korkea siveyden laki, jota Zevs edustaa. Hän
rankaiseekin parantaakseen meitä, armosta. Se ajatus lohduttaa kuoroa.
[15] Uranos.
[16] Kronos.
[17] _Silloin_: Argoosta lähdettaissä.
[18] Euboian salmessa. .
[19] _Strymonista_; Thrakiasta. Se oli pohjoismyrsky.
[20] herra: Agamemnon.
[21] Kunnianhimon tieltä alkavat isäntunteet väistyä.
[22] Ensimmäistä surkeaa harha-askelta seuraa yltymys rohkeuteen,
hurjuus, paatumus -- hukka.
[23] "sahraminkellervä" viitta.
[24] kaunis ja puhumaton kuin kuva.
[25] _kaino_, ei mikään lepakko laulajanainen.
[26] _Dike_, oikeuden jumalatar.
[27] Klytaimnestra oli kutsunut vanhukset kokoon, ilmoittaakseen
heille hauskan tiedon.
[28] joka _siivetönnäkin_ lentää nopeasti. Ivalla sanottu
[29] _Hefaistos_: tulen jumala, Panu. Agamemnon oli luvannut
tulimerkeillä ilmoittaa Troian valloituksen kotia (kts. v. 8).
Tuliviestin lentoa vuorenhuipulta huipulle kerrotaan tässä nyt.
_Ida_: vuori Troian likellä.
[30] _Athos_ vuori Chalkidiken niemellä.
[31] _Makistos_: pohjois-Euboiassa.
[32] _Messapion_: itäisessä Boiotiassa.
[33] _Kithairon_: etelä-Boiotiassa.
[34] _Gorgopis_: Megariin kaakkoisosassa.
[35] _Aigiplankton_: liki Isthmoa.
[36] Asiaa verrataan jumalain juhlissa tapahtuvaan soihtujuoksuun,
jolloin juostiin kilpaa palavat soihdut kilvissään ja se voitti, ken
ensin pääsi perille, soihtunsa sammumatta.
[37] Kirpelähkö vastaus kysymykseen edellä säkeessä "Mut onko tuosta
todistus sull' erheetön?"
[38] Kilparata eli "diaulos", kaksoisrata: oli juostava rata
edestakasin. Retki Troiaan oli radan ensi puoli, paluu sieltä sen
jälkipuoli.
[39] Klytaimnestra erottaa keskenään vainajain kostohenkien tuottamat
rankaisut ja "muun turmion", s.o. merimyrskyt ja muut vastukset
paluuretkellä.
[40] Kuoro luulee tässä toivotettavan sotajoukolle onnellista
kotiintuloa, vaan Klytaimnestra ajattelee aivan toista. Salajuonen
onnistuminen olisi hänen "nautintonsa."
[41] _Hän_: Paris.
[42] Kuoro uskoo, Solonin mukaan, että rikkaudesta syntyy kyllästys,
ylpeys ja röyhkeys, joka loukkaa jumalia ja vie väkivallan tekoihin,
mistä koituu kosto ja kurjuus vielä röyhkeilijän jälkeläisillekin.
[43] _Tää_: Helena. -- _Tietäjät_: Helenos ja Kasandra.
[44] _ruhtinas_: Menelaos kaiketi. (Kohta näyttää olevan
lukuparsiltaan pilalla).
[45] Hellaan hätä ja sen ruhtinaita uhkaava turmio.
[46] _Ares_, sodanjumala, harjoittaa ruumiskauppaa, saaden eläviä
ruumiita ja antaen ne tuhkana takasin uurnoissa, joita hänellä on
lajiteltu varasto. Niissä ei ole kultahiekkaa. Vaakamaljoissaan
punnitsee hän elämää ja kuolemaa.
[47] _ruhtinaan_; vrt. [44].
[48] Viittaus Klytaimnestraan. --
[49] Python valtias: Apollon, joka suojeli troialaisia ja ampui
Achillevsinkin. Ruton nuolilla hän myös kaasi kreikkalaisia Troian
luona.
[50]. Hermes on jumalien airut.
[51] Vanhat sukusankarit, heerokset (Danaos, Pelops, Persevs, Adrastos
y.m.) seurasivat vielä vainajinakin -- niin uskottiin -- hartaalla
myötätunnolla ja avulla jälkeläistensä toimia.
[52] _pyhät istuimet_: kuningasten kunniasijat kansankeräjissä. =
Aamuaurinko heijasti juuri jumalankuvain (Apollon Agyievs'in y.m.)
kasvoilta.
[53] "Maksakaa valosta valoa!" -- Isännän, valtiaan poissa ollessa on
ikäänkuin yö pimentäisi kotoa ja kansaa.
[54] s.o. Zevn salamalla.
[55] Metafora: tulomme voittaa menot; murhe ei vastaa puntarilla ilon
painoa.
[56] Airut mainitessaan templeihin annettavia lahjoja ("anathemata")
ajattelee niille sopivaa omituskirjoitusta.
[57] Katselija saattoi tässä ajatella Manalan porttia.
[58] Pian hän oli näyttävä osaavansa tavallaan senkin keinon --
verellä värjätä vaskikalpaa!
[59] Kuoro ivailee, tajuten miten paljo tosiperää tuossa puheessa on.
[60] Sodan kaksoisvitsaus (sota ja rutto?) lyö valtiota ja yksityistä.
[61] Nim. ukonsalama ja merenmyrsky -- s.o. pohjoistuuli.
[62] Laivat ovat sarvikarja, jota paha paimen, rajutuuli kaitsee.
[63] _varasti_: veden ja valkean vallasta.
[64] _Onni_: onnen hengetär.
[65] _Ahdin_: oikeastaan Meri-Hadeksen.
[66] Airut vääntelee ja kääntelee sanojansa, uskotellakseen
toivovansa että Menelaos vielä palajaa ja peitelläkseen pelkoansa.
[67] Näillä sanoilla on koetettu sepittää jotakin vastaavaa
alkuteoksen, suomentajalle miltei mahdottomalle sanapilalle Helenan
nimellä: Helenaus, Helandros, Helepiolis = "laivain-, miesten
kaupungin hävittäjä." Suomentaja ei uskaltanut sanoa: "heimonsa
_helvetti_." Nomen est omen.
[68] Kedos = huoli; häät. Sanapila.
[69] Paris ja Helena vastaanotettiin Troiassa ilolaululla, joka
sitten muuttui suruvirreksi.
[70] Vanhan on vaikea oppia!
[71] Priamoa ja Hekabea miellytti kaunis miniänsä.
[72] _turmion_: oik. "Aten". Hirviön tappamat ovat uhria Atelle.
[73] s.o. Helena.
[74] Silmien lempinuolet sattuivat miesten sydämmiin.
[75] Ken mielisi kuolla lapsetonna? Rikkauden lapsi on hekuma,
ylpeys, lankeemus.
[76] Kuoro (= runoilija) ei hyväksy vanhaa luuloa, että jumalat ovat
katehet lahjoistaan. Pahuus vaan siittää turmion, hurskaus onnen --
ajattelee hän.
[77] _ilkityö_: "hybris", röyhkeyden rikos.
[78] _vainotar_: "Ate", hybriin sikiö. Sen kokivat trojalaiset, eivät
voineet välttää koston tuhoa.
[79] _Dike_: hybriin vastakohta.
[80] _Helenan vuoksi_: niin huonosta syystä.
[81] Ilion kohtalo ratkaistiin muka jumalien käräjissä.
[82] _hiisi, vainovarsa_: vihjaus kuuluisaan puuhevoseen.
[83] _urhojoukko, leijona_: originaalissa sanapila: kansa (leos)
muuttui äkkiä jalopeuraksi (leon). -- Seulaistähden lasku = yöllä.
[84] Vastaus säkeesen edellä "kuka tointaan tarkoin täyttänyt on."
[85] = tyhjä peilikuva. Arvaamattansa Ag. kuvaa oman puolisonsa
luonnetta.
[86] Tekijä ilmaisee Athenan kansalaisen tasavaltaisia mielipiteitä.
[87] Klytaimnestran puhetta voi tässäkin ymmärtää kahtalaisesti: voi
ajatella hänen tarkoittavan joko Aigisthoa (kuten kuoro sen käsitti),
tai Agamemnonia (kuten hän itse tahtoi ymmärrettävän).
[88] Eräs 3-ruumiinen satuhirviö. Agamemnon olisi tarvinnut monta
kertaa kolme ruumista, kun hoettiin niin usein kuolleeksi.
[89] Infernum letum. Klytaimnestra ilmaisee salaisimmat aatoksensa.
[90] Kansa ei siedä ylimysten valtaa. Aischylon demokratiaa.
[91] Silmät oli rietas elämä himmentänyt.
[92] Hän ajattelee sydämessään Manan toivotonta "linnaa". Vänkelät
ja haeksitut sanat, samoin kuin edelliset ylenmääräiset ylistelyt
aavistuttavat takatarkoitusta.
[93] Agamemnon kaipaa puolisonsa korupuheissa, joita hän
leikillisesti moittii, enemmän vilpitöntä tunnetta.
[94] "Jumalat ovat kateet!"
[95] Ei asetappelu eikä sanakiista.
[96] _turmelemaan_: ei mattojen takia, mutta herättämällä
kateellisten jumalain mielipahaa.
[97] Talo on tyhjenemättömän rikas kuin meri -- kerskaa hän.
[98] _tään_: kahdamielisesti sanottuna voi myös merkitä häntä itseään.
[99] Kuorolaulu muuttuu ihan kuin itsestään ennusvirreksi.
[100] Auliin rannasta lähdettäissä.
[101] Ettei heitä liika paljon eikä liian vähän.
[102] Huonetta kuvataan metaforisesti laivaksi.
[103] Ifigeneian uhraus on kuoron pelon aiheena. Se on parantumaton
vamma, seurauksiltaan tuhokas.
[104] Asklepios herätti kuolleita, kunnes Zevs iski hänet nuolellaan.
Luonnon ikijärjestys pysyy.
[105] Kuoro ei rohkene lausua pahoja aavistuksiaan.
[106] _juhlahan_: oik. kätten pesijäisiin, joka kävi juhla-atrian
edellä.
[107] _saaliinsuojan_: Zevsin. Neito oli itse uhriksi aiottu.
[108] = Herakles.
[109] arkhaióploutoi ja neóploutoi.
[110] "Minä tunnen emäntäsi: ei hän ole niin lempeä kuin miltä
näyttää."
[111] Helleenien korvissa muukalaiskielet kuuluivat pääskyn (tai
papukaijan) pakinalta.
[112] _otus_: siis huimapäinen, äksy.
[113] Apollon on valon ja ilon jumala.
[114] Sanapilaa katkerassa mielessä. Oikeastaan: "Apollon, joka
turmelit mun" (apollon hemos).
[115] Orestes.
[116] _Tää_: Agamemnonin murha; _toiset_: Thyesteen kamala atria.
[117] Hän on näkevinään, kuinka Klytaimnestra hommaa miestään
kylvettäin.
[118] _tuonelan verkko_ ss.: Klytaimnestran salajuonten kudos
miehensä turmioksi.
[119] _parvi_: Erinnyt, kostonhenget.
[120] = mies ja vaimo orakelin kielessä.
[121] Orakeleista mieli vaan hämmentyy; vasta asian oma päätös antaa
selvän tiedon.
[122] _sinä_: kuoro.
[123] _tuo_: Agamemnon.
[124] Satakieli oli tarun mukaan alkuaan nainen, Filomela, joka
muutettiin linnuksi, kun hänen poikansa, Itys, kuoli surullisen
kuoleman; vielä lintunakin hän valittelee poikaansa, huutaen "Itys,
Itys!"
[125] Er. virta Troian luona.
[126] _silloin_: ennen Pariin ilkityötä.
[127] Manalan virtoja.
[128] Sille ei kelpaa juhlajuomaksi rypäleen mehu.
[129] Atrevsin rikos.
[130] Thyesteen rikos (kts. johd.).
[131] Attikan oikeustojen edessä vannoi todistaja, ollakseen
pätöinen, erään "ennakkovalan".
[132] Loksias = Apollon.
[133] Kasandra on nyt saanut tahtonsa: kuoro uskoo häntä.
[134] _leijonan_: Aigisthos.
[135] Uusi ennuspuuska kipuineen.
[136] _Sudensurmaaja_: Apollo "Lykaios"; Lykos, susi. Sanapilaan kts.
seur. _susi_: Aigisthos.
[137] _ilkuksein_: kun niistä ei ole minulle apua.
[138] Troialaisilta, jotka eivät uskoneet häntä, vaan pilkkasivat
hulluksi.
[139] eli: mun ilmeisesti syyttömänä kärsivän.
[140] Orestes.
[141] _harjakiven_: ikäänkuin rikosten rakennukseen.
[142] "niin minäkin sulkeudun samaan tuomioon".
[143] _pensasta_: siellä piilevää vihollista, _tämä_: että kuolin
pelkäämättä.
[144] _komeain_: "sormin osotettavien".
[145] _hänen_: kuninkaamme.
[146] Kuoro arvaa Kasandran puheista, että se on Klytaimnestran ja
Aigisthon tointa yksissä juonin. Aischylon vapaavaltainen mieli
ilmenee tässäkin.
[147] Klytaimnestra puhuu aluksi jotenkin tyynesti, mutta yltyy
vähitellen hurjan intoisaksi.
[148] Agamemnon voi nyt enää odottaa armoa vaan manalaisilta! Ivaa.
[149] Murhaaja sovittaa itseensä kauniin vertauksen pirullisen
kauheasti.
[150] _syöksit_: Oresteen, _surmasit_: Agamemnonin.
[151] _Dike_ Oikeuden jumalatar; _Erinnyt_ kostottaret.
[152] Katkeralla vihalla kasailee Klytaimnestra nimityksiä
Kasandralle ajatellen: virukoot vielä kuolemassakin vieretyksin!
[153] Alkuteoksessa aukko, jonka alkuperäistä sisältöä helpompi
arvata kuin varmaan tietää.
[154] _silloin_: jo Atridein luo tultuaan oli Helena salasyynä ja
aiheena Agamemnonin tulevaan perikatoon.
[155] _kiistanhenki_: "Eris".
[156] _tätä_: omaa tuhotyötänsä hän tarkoittaa.
[157] hänen henkensä mukaisen, s. o. katalan, kuten kaarneen on
voitto ja voittokulu.
[158] Klytaimnestra kaunistellen tekoaan, lykkää sitä "deemonin"
syyksi, jonka käsitettä hän väärentelee toiseksi kuin mitä kuoro
tarkoitti, vrt. seur. 8. säkeistön "sano mua..."
[159] Kuoron korkeampi käsitys "deemonista"; sillä ei saa puolustaa
konnantöitä.