Fredrik Östring ja hänen sanankuulijansa oikeuden edessä.
Elokuun 2 p:nä 1838 päivätyssä kirjeessä ilmoitti Vaasan läänin
kuvernööri Turun tuomiokapitulille saaneensa prokuraattorilta käskyn
toimittaa kanteen nostamista Uuskaarlepyyn armovuodensaarnaajaa
Fredrik Östringiä vastaan, joka oli syytettävä luvattomien
hartauskokousten pitämisestä. Saatuaan asiasta tiedon, oli kuvernööri
ensin käskenyt Uuskaarlepyyn pormestarin J. Häggströmin yksissä
seurakunnan kirkkoherran J. N. Snellmanin kanssa tutkimaan, olivatko
Östringin vaikutus pappina ja hänen toimeenpanemansa hartausseurat
olleet vahingoksi seurakunnalle ja oliko hänen opetuksensa
synnyttänyt väärää käsitystä uskonnollisissa asioissa, ja nämä
olivat antaneet sen lausunnon, että syytetyn "oppi ja mielipiteet
olivat haaveilevia, sanankuulijain järkeä ja terveyttä hävittäviä",
jota paitsi ne "synnyttivät eripuraisuutta vanhempien ja lasten
sekä isäntäväen ja palkollisten välillä". Saatuaan asiasta tiedon,
määräsi tuomiokapituli Pietarsaaren kirkkoherran, lääninrovasti
_J. Höckertin_ jutun käsittelyä oikeudessa valvomaan. [Turun
tuomiokapitulin arkisto.]
Asia oli ensikerran esillä Uuskaarlepyyn kihlakunnanoikeudessa
marraskuun 30 p:nä 1838, ja tutkimista jatkettiin maaliskuun 12
sekä toukokuun 30-31 p:nä 1839. Syyttäjänä toimi nimismies _M. K.
Nordqvist_. Paitsi Östringiä oli vastaamaan haastettu lähes 200
henkilöä Uuskaarlepyyn kaupungista ja Munsalasta, sekä säätyläisiä
että talonpoikia, toisia seurojen toimeenpanemisesta, toisia noissa
"kielletyissä kokouksissa" käymisestä. Jo rovasti Snellmanin
Östringille tätä oikeusjuttua varten antama papintodistus oli omiaan
asettamaan viimemainittua hyvinkin epäedulliseen valoon. Se kuului:
"-- -- Östring -- -- on ahkerasti nauttinut pyhää ehtoollista
sekä elänyt kristillisesti, mutta allekirjoittanut ei koskaan ole
hyväksynyt hänen toimeenpanemiaan kokouksia sekä käskenyt häntä
luopumaan pitämästä näitä kokouksia, joihin kaikkialta on kokoontunut
nuoria ja vanhoja, miehiä ja naisia, tunnetulta ja tuntemattomia,
etenkin koska ne ovat kiellettyjä eivätkä vaikuta muuta, kuin
eripuraisuutta ja häiriötä seurakunnassa". Östring koetti puolustaa
menettelyään, muun ohessa huomauttaen että Snellman ainoastaan
kerran oli kieltänyt häntä seuroja pitämästä ja silloinkin hyvin
epämääräisesti. Varsinkin eräässä oikeudelle antamassaan pitkässä
kirjallisessa lausunnossa puhui hän suoraa kieltä kirkollista
virkavaltaa ja kuollutta kaavakristillisyyttä vastaan eikä suinkaan
säästänyt esimiestäänkään, rovasti Snellmania. Mutta jota rohkeammin
hän puhui ja kirjoitti, sitä varmemmaksi muodostui oikeuden vakuutus
hänen syyllisyydestään.
Paitsi Östringiä ja tuomiokapitulin edustajaa esiintyi näissä
käräjissä kaksi muuta pappia: Munsalan ennen mainittu kappalainen E.
Wegelius ja Maalahden vanha kirkkoherra J. Wegelius. Edellisen olivat
asianomaiset vetäneet oikeuteen siitä syystä, että Östring hänen
pappilassaan kerran oli pitänyt hartauspuheen, jota noin 100 ihmistä
oli tullut kuulemaan. E. Wegelius puhui sekä omasta että seuroissa
käymisestä syytettyjen tyttäriensä puolesta. Miehen esiintyminen
on sitä huomattavampi, kun hän ei itse kuulunut heränneisiin.
Eräässä oikeudelle antamassaan kirjallisessa selityksessä tuosta
hänen pappilassaan pidetystä hartauskokouksesta, jonka sallimisesta
häntä syytettiin, huomauttaa hän vastoin vallitsevaa virkavaltaista
katsantotapaa, miten naurettavaan ja halveksittavaan asemaan hän
olisi joutunut, jos hän olisi koettanut hajoittaa pappilan kartanolle
kokoontunutta kansanjoukkoa. Östringistä ja hänen toimistaan
seurakunnan opettajana antaa hän samassa lausunnossa seuraavan
kiittävän todistuksen: "Koska minun tietääkseni ei jumalallinen eikä
maallinen laki kiellä ketään kirkossa tahi muualla kuuntelemasta
papin puhetta hengellisestä aineesta, jollei ole todistettu, että
hän julistaa kerettiläistä ja väärää oppia, niin olen sitä vähemmin
voinut estää evankeliumin ravintoa haluavia lapsiani kuulemasta
sitä hartauspuhetta, jonka maisteri Östring sanotussa tilaisuudessa
piti suurelle kansanjoukolle. -- Sitä vähemmin olen saattanut tuota
kieltää, kun Östringin perusteelliset tiedot ja hänen etevät lahjansa
esittämään evankeliumin totuutta sekä hänen kristillinen elämänsä
ovat yleisesti tunnetut ja tunnustetut. Toivon päinvastoin, että
lapseni joka päivä olisivat tilaisuudessa kuulemaan hänen opetustaan
ja seurustelemaan hänen kanssaan".
Vielä jyrkempiä sanoja käytti herännäisyyden tunnettu ystävä
J. Wegelius, joka esiintyi oikeudessa syytteen alaisen, E.
Wegeliuksen pappilassa asuvan alaikäisen holhottinsa Maria Kristina
Siniuksen puolesta. Hänkin esitti loppulausuntonsa kirjallisesti.
Huomautettuaan, ettei 1726 vuoden konventikkeliplakaatia mitenkään
voitaisi soveltaa papin johtamiin hartausseuroihin, joita pitämään
hän väitti voimassa olevien asetusten selvin sanoin "velvoittavan
jokaista seurakunnan opettajaa ja joita jokainen vilpitön kristitty
pitää suuressa arvossa", lausuu hän lopuksi: "En voi muuta ymmärtää,
kuin että kysymyksessä oleva syytös on pimeyden ruhtinaan keksimä
sekä että se yhtä paljon loukkaa Jumalan kuin maallisen esivallan
käskyjä ja määräyksiä".
Kesäkuun 1 p:nä 1839 julisti kihlakunnanoikeus päätöksensä.
Ainoastaan mikäli asia koski muutamia syytettyjä, jotka eivät
olleet saapuneet tutkittaviksi, jäi kysymys vielä riippuvaksi.
Todistajia ei näissä käräjissä kuulusteltu. Siitäkin syystä supistui
jutun käsittely kihlakunnanoikeudessa lyhemmäksi kuin Kalajoen
samaan aikaan syytettyjen heränneitten tutkiminen sikäläisissä
käräjissä. Sitäpaitsi on tässä vertailussa otettava huomioon,
että viimemainittuihin käräjiin oli haastettu etäälläkin asuvia.
Tunnustettava on myöskin, että nimismies Nordqvist esiintyi paljon
taitavammin kuin maafiskaali Berg, joka hurjilla syytöksillään
ja vaatimuksillaan paljon viivytti asian ratkaisua. -- Östring
tuomittiin vetämään sakkoja: luvattomien kokousten pitämisestä
96 rupl., sapatin rikkomisesta seitsemässä eri tilaisuudessa 33
rupl. 60 kop. sekä loukkaavasta kirjoitustavasta 9 rupl. 60 kp.
eli yhteensä 139 rupl. 20 kop., johon summaan koko hänen silloinen
vuosipalkkansa ei noussut. Myöskin J. Wegelius sai sakkoja
"loukkaavasta kirjoitustavasta", kuitenkin puolta vähemmän kuin
Östring. Seuroissa käymisestä sekä sapatin rikkomisesta sakotettiin
sitäpaitsi 92 henkilöä, joista mainittakoot talollinen _Matti Bro_,
apteekkarintytär _Anna Sofia Svahn_, Uuskaarlepyyn kappalaisen E.
J. Fonseliuksen tyttäret _Sofia, Augusta_ ja _Katarina Fonselius_,
maafiskaalin vaimo _Klara Sofia Herpman_, kappalaisen tyttäret
_Sofia_ ja _Maria Wegelius_, fiskaalinvaimo _Anna Katarina Forssén_
sekä ennen mainittu _Maria Kristina Sinius_. Ne, joiden kodeissa
seuroja oli pidetty, eivät saaneet suurempaa rangaistusta kuin
muut hartauskokouksissa käyneet, koska kaikkia näitä tilaisuuksia
pidettiin Östringin toimeenpanemina. Yhteensä nousivat tuomitut
sakot 1520 rupl. 60 kop. -- Kappalainen E. Wegelius vapautettiin
kaikesta edesvastauksesta, "koska ei ollut todistettu, että kokous
hänen luonaan heinäkuun 7 p:nä 1837 pidettiin hänen suostumuksellaan
eikä myöskään, että hän oli tilaisuudessa saapuvilla, jota paitsi
kokous pidettiin talon ulkopuolella". [Turun tuomiokapitulin arkisto;
"Tidsbilder ur Österbottniska folklifvet IV af A. S-g"; Senaatin
päätös Östringin jutussa, jonka olen saanut Östringin sukulaisilta.]
Östring oli köyhä mies. Hänellä oli täysi syy pelätä etteivät
yläoikeudet lieventäisi kihlakunnanoikeuden tuomiota. Yhä
arveluttavammaksi kävi hänen asemansa. Kasvamistaan kasvoi hänen
omassa seurakunnassaan herännäisyyden vastustajain viha, vaatien
häntä ajattelemaan, että häntä vastaan ryhdyttäisiin uusiin
toimenpiteisiin, jos hän jatkaisi työtään samalla tavalla, kuin hän
oli aloittanut. Vaan ei tämä voinut hänen päätöstään muuttaa. Ei
pelännyt hän ihmisiä eikä etsinyt maallisia etuja. Eikä puuttunut
häneltä kehotuksiakaan. Samana päivänä kuin kihlakunnanoikeus julisti
päätöksensä, kaikuivat Uuskaarlepyyssä entistä raikkaammin Siionin
virsien säveleet. Oikeudesta palatessaan veisasivat kaupungin
sakotetut naiset noita vihattuja virsiä, siten todistaen, etteivät
hekään aikoneet luopua taistelusta. [Kert. Charlotte Achrén y.m.]
Östring jatkoi työtään. Entistä kiivaammaksi yltyi vastustajain viha,
he tuumivat uusia käräjiä ja saivat piankin semmoiset jälleen aikaan,
vaan kasvamistaan kasvoi liike.