Sama paikka kuin ensimäisessä näytöksesi sä. Kylän nuoriso koristelee
kenttää osuuskaupan juhliin. Iltapäivä.
_1:n tyttö_ (2:selle tytölle): Tämän köynnöksen kai pitäisi tulla
tuohon puhujalavan laitaan, vai mitä?
_2:n tyttö_: Niin kai. On se nyt ihme kun ei kuulu Rinteelän Kallea
eikä Hilja-neitiä, että tässä osattaisiin paremmin.
_1:n tyttö_: Mihinkä ne pojatkin hävisivät.
_2:n tyttö_: Kuuluivat lippunuoria menevän hakemaan.
_1:n tyttö_: No jätetään tämä siksi ja lopetetaan nuo paperilyhdyt.
Tulisi Hilja-neiti niin kaikkihan tässä taas selviäisi.
_2:n tyttö_: Sillähän on nyt omat puuhansa. Sehän kuuluu näiden juhlien
aikana julkaisevan kihlauksensa Kallen kanssa.
_1:n tyttö_: Tahi Kalle Hiljan kanssa.
_2:n tyttö_: Miten päin se nyt vain on somempi. Katso, kuka tuo on?
Räähkä-Juuso. Mennään piiloon, niin kuullaan mitä sillä on sanomista.
(Piiloutuvat pensaan taakse.)
_Räähkä-Juuso_: Hää, mitä niillä on täällä tekeillä? Köynnöksiä ja
osuuskauppajuhla... häh, häh, hää... Nyt se korea lintukin meni
ansaan... näiden juhlien kunniaksi. Tiaiskorvessa on Kalle lyönyt
jalkaansa kirveellä, sanoin sille kaupan linnulle. Epäili, mutta kun
lisäsin näin: olin siellä tuohia kiskomassa niin pyysi sanaa tuomaan
ensiksi neidille, että toisi kääreitä ja... häh, hää, silloin sitä
mentiin viivana. Niko odottaa siellä ja tekee kyllä selvän ja...
häh, hää... tässä pidetään sitten ne korean linnun peijaiset. Sattui
parahiksi liput ja muut köynnökset, kun Visuliinikin kuuluu tänä iltana
tulevan kotiin.
_1:n poika_ (kuljettaen lippua ja nuoria, huomaa Juuson): Mitäs
huuhkaja täällä tekee. Alahan painella siitä Visuliinia vastaan
ottamaan, koskapa kuuluu tulevan.
_Räähkä-Juuso_: Niin tulee, niin tulee ja tässä kunniaportteja ja
lakuja Visuliinille, häh, häh, hää!
_1:n poika_: Mene suolle siitä! Taitaapa Visuliinisi hieman ällistyä,
kun tietää, että koko kylä on liittynyt osuuskauppaan ja huomenna on
juhlat sen kunniaksi.
_Räähkä-Juuso_: Häh, häh, hää... ja taitaapa niistä juhlista tulla
koreat, kun... mutta Juuso ei puhu mitään... hää... Juuso lähtee
laivalle ja saa kohta kartuusia ja konjakkaria... (Menee.)
_1:nn ja 2:n tyttö_ (esille piilostaan, pelästyneinä).
_1:n tyttö_: Sillä huuhkajalla on jotain konnankujeita. Se puhui
Nikosta ja Hilja-neitistä, että... (2:lle tytölle) mutta puhu sinä,
minä olen niin hengästynyt.
_2:n tyttö_: Niin, että Niko odottaa jossain metsässä ja Juuso on
narrannut Hilja-neidin sinne valheella, että Kalle on lyönyt jalkaansa.
_1:n poika_: Se on niitä Juuson pärinöitä, kyllä Hilja osaa varansa
pitää. Selvittäkääpäs tytöt nämä lippunuorat.
_1:n tyttö_: Mutta kyllä minä niin pelkään.
_2:n tyttö_: Ehkä siinä nyt ei sentään mitään ole. Sellainen kupilus,
kuin Niko... No nyt se selvisi. Mennään viemään nuora pojille. (Menevät.)
_Kalle_ (tulee katsellen ympärilleen): Komealta näyttää... vielä lisää
muutamia köynnöksiä, lyhtyjä ja lippuja, niin... Mutta ihme, kun Hiljaa
ei ala kuulua. Missä ihmeessä tyttöni viipyykään? Jos menisin häntä
noutamaan? Pian hän kai kuitenkin tulee. Hm... huomenna on sitten
meidän juhlamme ja samalla kylän heräämysjuhla. Melkein kaikki ovat
vihdoinkin tulleet käsittämään osuustoiminnan siunauksen ja liittyneet
kauppamme ympärille. Visuliini on saanut tainnuttavan iskun. Hoi,
pojat! Pankaa kaksi pientä lipputankoa puhujakorokkeen molemmille
puolille. Mutta missä Hilja-tyttöni viipyy? (Poistuu.)
_Eriika_ (tulee kurkkien): Ei sitä pojan vatystä näy täälläkään. Kuuluu
ukko tulevan kotiin ja pitäisihän sen klopin kai laivalle. Kun minä
saan sen käsiini, niin pieksän. (Huomaa koristukset.) Hyh... on niillä
nyt... Osuuskauppajuhla, muka... ei tuot ole ennen sellaisiakaan näissä
kuultu. Pannaan ne juhlat pystyyn Visuliinissakin, kun ukko tulee.
Taitaa ruveta muuten huonosti rotimaan Visuliinia, näyttää siltä.
Pitäisi se poika saada narratuksi miehekseen, ettei tässä joutuisi
lääpän jäljille. Pitää tästä lurppia laivalle. (Menee.)
_Hilja_ (tulee hieman hengästyneenä): Onpa täällä toki jo kaikki
kunnossa.
(Kylän tyttäriä tulee hälisten).
_1:n tyttö_: Voi, siinähän te toki olette ja kun minä niin pelkäsin.
_2:n tyttö_: Kuulimme jotain Räähkä-Juuson kujeista.
_3:s tyttö_: Että ne kehtaavatkin.
_Hilja_: Kunhan saan sen äijän käsiini, saa se kyllä kujeistaan. Mutta
ei niistä nyt mitään. Joko kaikki on valmiina? Missä Kalle on?
_1:n tyttö_: Oli äsken tässä.
_2:n tyttö_: Tuolla hän tulee. Laitammeko vielä lisää lyhtyjä?
_Hilja_: Laittakaa vain, vaikka joka puun oksaan. Huomisiltasesta
juhlasta pitää tulla kaunis. (Pyöräyttää tyttöjä ympäri.)
_Tytöt_: Me tiedämme jo! Mutta nyt hän tulee. Mennään tytöt! (Poistuvat
hälisten.)
_Kalle_ (kiepauttaa Hiljaa ympäri): Siinähän sinä olet! Ja minä kun
odotin! Missä sinä viivyit!
_Hilja_: Sinä olit... ei, se on niin hassua, että olin narrina.
(Naurahtaa.) Mutta kyllä minä sille annoin ja toiselle annan myös.
_Kalle_; Mitä nyt?
_Hilja_: No, sinä olit lyönyt Tiaiskorvessa jalkaasi kirveellä ja
Räähkä-Juuso, huuhkaja, tuo hätäisesti sanaa, että sinä pyysit
tulemaan. (Naurahtaa, puristaa kiukuissaan nyrkkiään.) Minä vätys
uskoin ja juoksin, juoksin... Toinen haaskalintu, Niko, oli siellä
väijymässä. No, hän sai kyllä pullean posken ja sinelmät silmäinsä
alle. Se oli heiltä nyt viimeinen kiusa!
_Kalle_: Helvetti! Kun saan ne käsiini, niin...! Vanha sammakko kykkii
tuolla laivalaiturilla. Odotas...!
_Hilja_ (tarttuu Kallen takin liepeeseen): Älä pilaa käsiäsi
tuollaisessa. (Nauraa vapautuneesti.) Mitäs olin niin höperö, että
uskoin.
_Kalle_: Että tuo piti sattua pilaamaan meidän kaunista iltaamme!
_Hilja_: Ei välitetä nyt siitä. (Veikeillen.) Minä olen oikein soma,
kun et ajattele sitä. Katso, miten ilta on ihana! Illan henki vetelee
viiruja järven selkiin.
_Kalle_: Ne ovat kuin onnen teitä... sinisiä siltoja...
_Hilja_: Myrsky särkee ne, mutta ne ilmestyvät jälleen kauniina
iltoina. Kuule, poika, minä olen niin iloinen voitostamme.
_Kalle_: Niin, vähitellen nuo kituvat pikkueläjät alkavat elpyä ja
uskoa varmasti yhteenliittymisen siunaukseen. En olisi uskonut, että he
näin pian... mutta sinäpä olit sellainen taikuri..
_Hilja_ (sulkee kädellään Kallen suun): Ole hiljaa, niin saadaan jänis.
(Vetää Kallen pensaan varjoon piiloon.)
_Niko_ (tulee toinen poski pöhöttyneenä, silmän alustat sinelmissä):
Voi turkanen... kylläpä ne nyt... pitää sanoa papalle, että ne
hänen kunniakseen... (Kalle aikoo lähteä Nikon kimppuun, mutta
Hilja pidättää.) Saakeli, kun mojottaa tuota poskea. Vielä niillä
köynnökset... (Repäisee yhden köynnöksen alas.)
_Kalle_ (hyökkää ja vetäisee Nikoa terveelle poskelle): Tuosta saat
toiseenkin poskeesi omenan, ettei tarvitse kulkea toispuoleisena.
(Niko pyllähtää kumoon ja saa vielä pari potkua.) Ja tuosta saat vähän
kaupanpäällisiä, ja nyt korjaa luusi, tahi lisätään.
_Niko_: Älkää, älkää, kyllä minä olen saanut jo tarlpeeksi. (Lyyhää
pois.) Minä kyllä kantelen papalle ja Riikalle... äää!
_Kalle_: Inhottaa tuollaiset. Mutta olipa hän hassun näköinen.
_Hilja_: Hän on saanut jo tarpeeksi rangaistusta. Tokko hän on edes
täysjärkinenkään.
(Tytöt kantavat valmiiksi katetun kahvipöydän oikealle pensaan alle,
poistuvat hälisten.)
_Kalle_: Mitäs tämä on?
_Hilja_: Minä arvaan. Tämä on kestitys meille.
_Kalle_: Älä! Tehdäänpä heille pieni yllätys ja julkaistaan jo tänään
kihlauksemme. Suostutko?
_Hilja_: Kyllä! Tämä ilta on niin sopiva. Huomenna saavat sitten
onnitella meitä. Tule, että joudutaan pian takaisin! (Menevät.)
_Räähkä-Juuso_ (tulee kurkkien): Häh, hää... ei kuulu laivaa eikä
Visuliinia. Taitaa olla parasta, että täältä häviää... Nikon naama
on jo leivottu siniseksi. Häh, hää... tuossa olisi vehnäleipää, kun
uskaltaisi ottaa... hää... jos saa vielä marjan poskeensa. Kyllä
Juuson on nyt parasta lähteä koko kylästä. Visuliinin ahvääritkin käy
huonosti. Häh, hää... jos ottaisin tuosta yhden viipaleen. (Kurkottaa
kahvipöytään.)
_1:n poika_ (tulee): Mitäs korppi koikkuu. Pitääkö antaa lähtimiä, vai
osaatko ilman. (Juuso häviää.)
_1:n tyttö_: Mihin Hilja ja Kalle menivät?
_2:n tyttö_: He tulevat pian. Sytytetäänkö joku lyhty?
_1:n poika_: Sytytetään vaan. Tuoltapa kihlapari tuleekin.
(Hilja ja Kalle tulevat hymyillen.)
_Tytöt_: Saammeko jo onnitella?
_Hilja_: Kyliä vain.
(Koko tyttö- ja poikaparvi pyrähtää Hiljan ja Kallen
ympärille hälisten ja onnitellen.)
_1:n tyttö_ (järjestellen kahvipöytää): Meidän kahvipöydällemme tuli
suurempi kunnia kuin osattiin aavistaakaan.
_Hilja_: Kylläpä te olette kultaisia!
_Kalle_: Kiitokset vain!
_1:n poika_ (osoittaa laivarantaan päin): Tuolta tulee kuokkavieraita.
_2:n poika_: Visuliini!
_Tytöt_: Vetäydytään hieman syrjään siksi kun menevät ohitse.
(Kaikki siirtyvät hieman vasemmalle.)
_Visuliini_ (tulee laahustaen): Mi-mitkä pei-peijaiset täällä on?
_Niko_ (irvistellen): Papan kunniaksi vaan.
_Visuliini_: Ja mitä sinelmiä sinun naamasi on täynnä?
_Niko_; Morlsiamet antoivat.
_Visuliini_: Ovatpa kovakouraisia morsiamia. Mutta sano sinä Riika,
mitä tämä komeus merkitsee?
_Riika_: Taitavat olla osuuskaupan puotilikan kihlajaisia.
_1:n poika_ (tulee esille): Hyvää iltaa, kauppaneuvos! Ehkä minä
saan selittää. Huomenna ovat suuret osuuskaupan juhlat. Koko kylä on
liittynyt osuuskauppaan, tämä on vain juhlan alkajaisia.
_Visuliini_ (putoaa matkalaukulleen istumaan): Koko kylä!
Osuuskauppaan! Ja minä ostin housunnappeja Saksasta!
_Niko_; Pappa saa pistää ne nyt omiin housuihinsa.
(Kaikki vetäytyvät etualalle hälisten.)
_1:n poika_: Eläköön kihlapari!
_Kaikki_: Eläköön!
_Niko_; Nyt on parlasta, pappa, kun lähdetään, muuten minä saan lisää
sinelmiä.
_Eriika_: Odotetaan, jos huutaisivat papallekin eläköötä.
_Visuliini_ (heristää sateenvarjoa Riikalle): Varohan sinä...! Olet
varmaankin istunut puodissa, kun ostajat ovat menneet osuuskauppaan.
Mars matkaan siitä! (Menevät.)
_2:n poika_: Eläköön osuustoiminta!
_Kaikki_: Eläköön!
(Sake ja Eveliina tulevat.)
_Sake_: Olimme vähällä myöhästyä koko juhlasta.
_Eveliina_: Niin... olittepa sukkelia, kun ette säästäneet huomiseksi.
_Hilja_: Tämä ilta oli niin kaunis ja huomennahan on kyllä juhlimisen
aihetta itsessään.
_Eveliina_: Onneksi sitten olkoon vain meidänkin puolestamme.
_Sake_: Niin, lemmessä ja osuustoiminnassa olkoon teillä onnen tie.
Esirippu.