Sileä nurmikenttä, jota vasemmalta rajoittaa puut, samoin etualalta
oikealta. Taustalta näkyy vähän jonkun talon navetan päätyä ja aittoja
ja järven lahdelma etäämpää. Kentän halki viistoon kulkee tie kylän
laivarantaan. Vasemmalla etualalla lyhyt kappale kiviaitaa. Ensimäisen
näytöksen aikana kesäillan valaistus.
_Visuliini_ (matkalle lähdössä, Nikon ja Eriikan saattamana): Taisimme
tulla liian aikaisin. Ei näy laivaa, eikä edes savuakaan. Riika taas
kiirehti turhaa. Istutaanpa tähän odottelemaan.
_Eriika_: Noo, eihän se aika nyt niin nuukaa ulkomaille lähtiessä...
Kauppias on hyvä ja istuu vaan.
_Visuliini_: Eipä se turhan istuminenkaan hyödytä. Muista vaan Riika,
ettet istu puodissa sillä aikaa, kun minä olen matkoilla.
_Eriika_: Vaikkei olisi ostajiakaan puodissa?
_Visuliini_: Vaikka ei ristinsielua.
_Niko_: Korkeintaan saa olla tiskin päällä vatsallaan. He... he...!
_Visuliini_: Hm... siinä se on viisas... Sinusta ei tule ikinä kunnon
kauppiasta. Tänä kirottuna osuuskauppojen aikana et pääse siunattuun
alkuunkaan.
_Niko_: Älä sano, pappa. Minä osaan silmää räväyttämättä valehdella
ostajille ja sotkea hyvät ja huonot tavarlat paljon parlemmin kuin
pappa!
_Eriika_: Kyllä Nikosta kauppias tulee (Nikolle hiljaa): Sitten kun tuo
ukko-lurjus on saatu laivaan, niin mennään aholle marjaan.
_Niko_: Niin, niin... pääsisihän se tuo ukon köriläs yksinkin, kun
vietäisiin sen kapusäkki laiturlille.
_Visuliini_: Mitä te siellä supisette? Muistakaahan nyt niitä neuvoja,
mitä olen antanut. Osuuskauppa pitää saada paikkakunnalla nurin ja
ellei se vain onnistu, niin...
_Niko_: Menemme me itse nurlin.
_Visuliini_: Suu tukkoon, poika! Ei Visuliinia mikään kaada. Nyt kun
minä käyn Saksasta hakemassa halpoja nappeja ja kaikenlaista kalua,
alamme me kilpailla lujasti ja sittenpä nähdään.
_Niko_: Pappa toisi nyt vain Saksasta ne elävätkuvat. Niillä me
saisimme oikein rahaa.
_Visuliini_ (nousee, kopistelee itseään): Senkin elävät pirut minä tuon
Saksasta, kun olen istunut keltiäispesään. Minun pitää mennä tuonne
metsään niitä karistelemaan, pitäkää te huolta laivasta.
_Niko_: Laitetaanko tämä kapusäkki, jos pappa ei joudu...?
_Eriika_: Ha haa, ha haa!
_Niko_: Ho höö, ho höö! Pappa vie keltiäisiä Saksaan housuissaan.
_Räähkä-Juuso_ (tulee vilkuillen pusseineen): Häh! Täällä ei näy mitään
kauppiasta, vai joko se meni. Häh, panen tuon pussini tuohon.
_Niko_: Älkää panko siihen, pappa vie sen Saksaan.
_Räähkä-Juuso_: Häh, ei kauppaneuvos sellaisia pusseja vie... häh, hää!
Mihin se meni? Minulla olisi ollut asiaa.
_Eriika_: Sanokaa vain minulle. Ei kauppias jouda enää kuuntelemaan.
_Räähkä-Juuso_: Joutaa se... se on tärkki asia, tärkki asia! Visuliini
hyötyy siitä.
_Visuliini_ (tulee palavissaan): Olipa siinä urakkaa, kun piti riisua
ihan kokonaan. Nämä keltiäiset ovat ihan samanlaisia hätyyttäjiä kuin
nämä osuustoimintaihmiset, Joko se laiva tulee?
_Räähkä-Juuso_: Jo tuo näkyy ässättävän, mutta kuulkaahan kauppaneuvos,
minulla on tärkki asia.
_Visuliini_: No, sano se pian.
_Räähkä-Juuso_: Minä olen keksinyt hyvän asian. Osuuskaupasta pitää
tehdä huhu, että sillä on hirveästi velkaa.
_Visuliini_: Ei ne usko. No, kanna sinä Riika tuo laukku.
_Räähkä-Juuso_: Uskovat ne, kun osaa oikein koreesti valehdella. Minä
olen keksinyt hyvän valeen.
_Visuliini_: Käy sinä vain kylissä kertomassa, että Visuliiniin on nyt
tullut oikein helppoja kahvia.
_Niko_: Niin, me sotkettiin joka säkkiin viisi kiloa soraa ja meidän
kannattaa nyt myydä kolmea markkaa halvemmalla kuin osuuskaupan.
_Visuliini_: Hsst, sinä hölmö! Nyt jos tuo Räähkä kertoo...
_Räähkä-Juuso_: Ei kauppaneuvoksen toki pidä luulla... Ei Juuso sentään
niin hullu ole... Minä kannan tämän tötterön, mitä tässä on?
_Visuliini_: Kyllä me nämä saatetaan. Hyvästi vaan!
_Räähkä-Juuso_: Lykkyä vain tykö ja tuokaahan sitä kartuusitupakkaa
ja vähän konjakkaria. Kyllä minä puhun siitä... niin, minunhan piti
sanoman, että se on eri keksintö, mutta kerronpahan sitten... Lykkyä
vaan, tuota... jos kauppaneuvos antaisi muutaman markan. Ne nuo eivät
kuitenkaan...
_Visuliini_: Tuoss’ on, ja nyt ala mennä. Hiidessä, kun jään laivasta!
_Eriika_: Eihän tuo viel’ oo rannassakaan.
_Visuliini_: Niin, mitä mun pitikään... että, pitäkää silmänne auki! Ne
huonot jauhot pitää sotkea hyvien sekaan ja kaikki tavara pitää hyvin
kosteana. Minä tuon sitten Riikalle sen puseron.
_Niko_: Ja minulle piipun, ja...
Riika: ... tulukset! Ha, ha, haa!
(Hilja menee ohi laivalaiturille.)
_Niko_: Siinä meni nyt se osuuden uusi puotityttö.
_Visuliini_: Korea mamseli.
_Eriika_: Ei tuo sen koreampi kuin minäkään.
_Visuliini_: Se kuuluu osaavan tehdä kauppoja. Se pitäisi saada siitä
pois, vaikka meille.
_Eriika_: Ja sitten minut potkia pois. Mutta silloin minä kyllä puhun,
minkälaista peliä Visuliinissa pidetään.
_Visuliini_: Hsst! Eihän sinua pois panna. Nyt pitää mennä jo
laiturille. (Kopistelee itseään.) Taisi vielä jäädä joku keltiäinen.
_Eriika_: Jos minä lähtisin kopistelemaan, kyllä nyt vielä ennättäisi.
_Visuliini_: Sassiin, sassiin sitä laukkua laivaan!
_Niko_; Joutaahan se pappa laivassa hoitelemaan elukoitaan. (Etääntyvät
taustalle.)
_Räähkä-Juuso_ (katselee rahaa kädessään): Ei antanut kuin viisi
markkaa! Enpä kehtaa puhua mitään sen kitupiikin hyväksi. (Köyttelee
pussia selkäänsä.) Sen sijaan minä narraan tuolta Nikolta itselleni
saapasnahkat jo huomispäivänä. Saatanhan minä niille kantaa vaikka
sitä kahvin lisäkettä soramäestä. (Katselee laivarantaan.) Nyt lähti
laiva... ja Visuliini Saksanmaalle, hakemaan nappeja ja naskaleja. No,
nyt tulee tuolta se osuuskaupan korea puotityttö. Onpa sillä norja
jalankäynti.
_Hilja_ (tulee): Hyvää iltaa, Juuso!
_Räähkä-Juuso_: Iltaa vaan, neiti! Ei nyt pidä kiirettä, niin mennään
yhtä matkaa.
_Niko_ (tulee palavissaan): Neiti, neiti, minulla on teille asiaa...
Huh, huh, kun piti juosta. Ka, kun en muista edes kättä pistää...
Terveheks vaan! Mitä sitä kuuluu?
_Hilja_ (purskahtaa nauramaan): Ei mitään, ei niin tuon taivaallista!
Entä nuorelle herralle?
_Niko_: Heh, heh... sanokaa vain Nikoksi. Ei tuota mullekaan. Saipa se
osuuskauppa nyt korean puotitytön.
_Hilja_: Saahan sitä, kun ei ole renki. Nyt minun pitää jo mennä.
_Niko_: No, no, ei niin kiirettä... minulla on asiaa... Eikö neiti
lähde meille?
_Hilja_: Ei toki, Eriika saattaa olla vihoissaan.
_Niko_: En minä tykkää Eriikasta.
_Räähkä-Juuso_ (joka on kurkkaillut jälessä): Ei Riikasta ole mihinkään
ja kyllä Niko tykkää kovin neitistä.
_Niko_: Mitä sinä talinokka siinä! Mene matkaasi!
_Räähkä-Juuso_: Ka, kah! (Itsekseen.) Itse tuota olet talinokka, etkä
sinä tuota Hiljaa saa! Älä luulekaan! Ei tommosta likkaa narrata
rinkilän palasilla.
_Hilja_ (on sitonut kenkänsä nauhoja ja viipynyt siinä): Niin, hyvää
yötä vaan ja odotelkaa siinä Riikaa. Tuoltapa hän jo tuleekin. (Menee.)
_Eriika_ (tulee ja katselee epäillen Nikoa): Koetitko sinä ottaa kiinni
tuota röökynää. Mokomakin napa! Ähä, etpäs saanut! Kyllä sinun pitää
vain tyytyä minuun.
_Niko_: Sinä olet niin isotekoinen.
_Eriika_: Niin olenkin ja pistän sinut hameeni alle, jos vain yrität
juosta tuon heiskaleen jäijissä. Usko se!
_Niko_: Ettäkö ihan uuteen kirlkkoon. Ehei sitä niin... Jauhosäkkejä
sinä saat vääntää, mutta rliijata sinä et osaa.
_Eriika_: Maltappas, kun otan patukan tuosta tiepuolesta ja annan vähän
pakaroillesi.
_Räähkä-Juuso_ (tulee): Mitäs te täällä kinailette. Kuulkaahan nyt
Juusoa. Juusolla on tärkeä asia.
_Niko_: No!
_Räähkä-Juuso_: Niin että tuota... että tuota, että tuota, tuo
osuuskauppa kun saataisiin nurin, niin kauppias pitäisi meitä hyvänä.
_Niko_: Minkäs sille saa, kun siellä on niin korea puotityttökin. Mutta
en kiellä yrittämästä.
_Eriika_: Kyllä minä koetan sotkea kiviä kahveihin.
_Niko_: Ja minä sitä puotityttöä.
_Räähkä-Juuso_: Ja minä puhun kylillä, että kaupanhoitaja koetti
tiskantata suurta vekseliä pankissa, mutta ei saanut ja kaupalla on nyt
hätä. Enkö ole mestari, hääh?
_Niko_: Sikaari tuosta valeesta kyllä passaa antaa.
Esirippu.