Porvoossa,
Werner Söderström,
1888.
Kysymys naisen kasvatuksesta liittyy likeisesti laveampaan aineesen
hänen kohtalostaan ja asemastaan ihmiskunnassa yleensä. Sen vuoksi
ei ole mahdollista edellistä käytellä, jollei samalla myöskin ota
puheeksi jälkimäistä. Sillä kasvatus, jonka alaisena nainen on ollut,
ei suinkaan ole pidettävä vaan satunnaisuuden tuotteena, vaan perustuu
kieltämättä yleisiin käsityksiin ja tapoihin. Sen mukaan kuin nämä
käsitykset ja tavat yleisen kehityksen lakia noudattaen muuttuvat,
muuttuu ikään kasvatus ja taipuu syntyvien uusien vaatimuksien alle.
Meidän aikamme pyrkii tasoittamaan niin paljo kuin mahdollista. Se
tahtoo tasoittaa ja sovittaa näennäisesti ristiriitaisia aatteita,
eri kansanluokkien väliä ja varallisuutta, kaavoitettujen uskonoppien
ja omantunnon vapauden väliä ja välijuopaa miehen ja naisen asemassa.
Ei ole siis ihmeteltävä että kysymys naisten kasvatuksesta tunkee
tutkisteluun ja vaatii kansalaisten huomiota. Ja kuta enemmän
vanhat käsitykset tyttärien kohtalosta elämässä alkavat horjua,
sitä levottomammasti vanhemmat ja kasvattajat rupeavat tarkastamaan
sen toiminnan laatua, jolla he tyttäriänsä elämälle valmistavat.
Kun seuraavilla riveillä otamme puheeksi naisen kasvatuksen ja sen
puutteet, vaatii siis asia että samassa myös kosketamme niiden
periaatteiden luontoa, joihin kasvatuksen tähänastinen suunta ja laatu
on perustunut.