Ylioppilasten puolesta.
Tähdetön yö hälvetä alkoi hiljaa,
Aamuruskon alkoivat posket koittaa,
Loistamahan jo Pohjanki maita nousi
Aurinko tiedon.
Niin se auringoinenpa armahimman
Loi ja kirkkaimman sätehensä kohden
Suomen synkän muistoja, ominais-teitä,
Kieliä kohden.
Tuonpa tumman Tuonelan impi keksi,
Päästi kaulaltaan suruhunnun mustan,
Kohta hunnullaan sätehen sen tempais,
Vei Manan maahan.
Kyynelsilmin huoliva Suomi seisoo,
Pojan parhaimpansa nyt peitti hautaan,
Miehen parhaan, tietäjän taitavimman,
Ystävän uljaan.
Veljet! pois on johtaja meiltä mennyt,
Pois, jok' oksat karsi ja tiemme neuvoi,
Jonk' ois turvin rientomme riemu ollut,
Voittomme varma.
Hälle patsaan nostamme, kuin lupaamme:
Miehuudella lempiä synnyinmaata,
Helleydelläpä hoitaa äitinkieltä,
Kuin teki Castrén.
Päällekirjoitus Pyhän Henrikin muistopatsaalle.
(Kokemäellä.)
Tässä saarnasi Sanoa,
Lunastusta lausui kerran
Pyhä hurskas Henrikkimme,
Suomen piispa ensimäinen.
Sana tuotti siunauksen,
Kantoi kaunihin hedelmän,
Jost' on Herralle ylistys,
Henrikille muistopatsas.
Porthanin kuvapatsaan kantakiveen.
(Turussa.)
Suomen maan ja Suomen kansan
Arvohon asettajalle
Tähän kaikki Suomen kansa
Muistopatsahan panetti.
Lönnrotin kuvapatsaalle vast'edes.
Kalevala, Kanteletar,
Sanakirja, Virsikirja
Kilvan kiittävät Sinua.
Turun maa ja Pohjan puoli,
Karjala ja kaikki Suomi
Aina muistavat Sinua.
J. V. Snellmanin hautakiveä paljastettaessa
12 p. Toukokuuta v. 1885.
(Lauletaan kuin: Integer vitae.)
Surunsa suistaa Suomalaisen mieli,
Kaivaten kiittää Kalevaisten kieli,
Snellman, kun meille hartaan työsi tuote
Toivon on luote.
Miehuutta mieles' rakkautta hohti,
Totuus ja oikeus toimiasi johti;
Kamppaillen kansas' sortumasta estit,
Kamppauksen kestit.
Tuhkass' nyt tässä peittää vankka paasi
Helmassa helläss' armaan synnyinmaasi:
Vankempi vasta seiskoon muistos' pylväs,
Sankari ylväs!