"Epäilemättä. Mutta elääkö hän vai onko kuollut, sitä en tiedä." Sanat
kuuluivat voimattomilta ja heikoilta, ja tyttö sanoi pelästyneenä:
"Tämä on melkein liikaa kuoleman kielissä olevalle sairaalle. Älä enää
puhu. Rannerenkaan minä otan, mutta muut tavarat jätän laatikkoon."
Mutta mies pudisti päätään sanoen: "Ei, minun täytyy puhua, kunnes olen
hyvittänyt pahat tekoni. Ota myöskin kaikki muu, siinä on kultaa ja
hopeata, ja'a ne köyhille. Sydämmeni on ollut niihin kiintynyt, mutta
nyt annan ne Jehovalle; sillä jos sinä olet antanut minulle anteeksi
kaiken sen pahan, mitä olen sinulle tehnyt, niin on myöskin Jehova
minulle armollinen."
"Niin, Poikansa tähden, joka ristinkuolemallaan on maksanut velkasi ja
on sinunkin Vapahtajasi", sanoi tyttö juhlallisesti.
Vanhus oli sulkenut silmänsä ja makasi kädet ristissä. Hänen huulensa
liikkuivat hiljaa. Sitten hän vaipui levolliseen uneen, ja Waltrud
lähti liikutetuin mielin pois.