"Hyvä on", sanoi pastori. "Mutta vannokaa minulle vielä, ettette tee
mitään varomatonta. Ei riitä, että minun henkeni on turvassa, minä
vastaan vielä teidänkin hengestänne."
"Oi, älkäämme ajatelko sitä", sanoi ritari. "Te suostutte?"
"Täytyyhän sitä, koska te välttämättä tahdotte. Te odotatte minua
alhaalla, ja silloin kun hän menee kansliaan, silloin saatte nähdä
hänet..."
Ritari tarttui vanhuksen käteen ja suuteli sitä yhtä kunnioittavasti ja
kiihkeästi kuin hän olisi suudellut ristiinnaulitun kuvaa.
"Oi!" mutisi ritari, "hän kuolee ainakin kuningattarena, eikä pyövelin
käsi kosketa häntä".