JUSTUS: Joka on ilman ansioita —?
LEMPI: Hän antoi minulle elämän, se on hänen ansionsa.
JUSTUS: Ja vetäytyi pois —?
LEMPI: Hyvä työ ei odota kiitosta!
JUSTUS: Oh, rakas, rakas, sinä olet minun tyttöni.
AADOLF: Siitä ei voisi erehtyä.
KAROLIINA: Sanoinhan heti, ettei epäilystäkään.
JUSTUS: Nytpä lähdetään siis kotiin kaikki.
RIIKKA: Tulipas Lempistä rikas ja sellaisen kodin sai.
LEMPI: Tuliko minusta rikas?
JUSTUS: Et ole köyhä.
LEMPI: Onko siitä rikkaudesta mitään hyötyä? Saako niitä rahoja oikein
käyttääkin?
JUSTUS: Käytettäväksi ne on luotu.
LEMPI (mennessään ulos): Odottakaahan.
AADOLF: Teräväpäinen tyttö.
JUSTUS: Ha-ha-haa, ei omena kauas puustansa putoa.
LEMPI (tulee taluttaen Eljasta): Saanko esittää sulhaseni.
JUSTUS: Kas vaan, kuinka nopea.
LEMPI (puukkaisee Eljasta kylkeen): No!
ELJAS (kumartaa): Saanko pyytää tyttärenne kättä.
JUSTUS: Kas, kas, eikö koko tyttöä, ha-ha-haa!
KAROLIINA: Ähää, siihen meni tyttösi, vieraalle miehelle.
RIIKKA: Se tyhmyys se vielä puuttui.
JUSTUS: No, mitä tahtoo tyttö, sitä tahtoo pappa. Käydään kotiin siis
ja selvitellään asiat siellä.
LEMPI (Riikalle): Minä sanoin, luotetaan vaan onneen, se on sokea. Nyt
ostetaan Eljas vapaaksi.
RIIKKA: Jos ette voi?
ELJAS: Voidaan, paremmasta onnesta ei siellä tiedetä. Ai, Riikka,
kiitos vaan papinkirjan hankinnasta, ilman sitä olisin peloissani
karannut.
JUSTUS: No, lähdemme nyt, Lempi.
AADOLF: Sitä on kysyttävä, tuota, miten se nyt on — on kysyttävä minun
vaimoltani — tarkoitan, entiseltä vaimoltani ensin.