PIIA: Jos joku tulisi. Mitä sanoisitte?
VEIJO: Sanoisin, että olemme kihloissa.
PIIA: Mutta sehän ei ole totta.
VEIJO: Se olisi silloin totta. Sen pitäisi olla totta.
PIIA: Mutta minun pitäisi toki saada miettiä, voisiko se olla totta.
VEIJO: Miettiminen olisi silloin jo liian myöhäistä.
PIIA: Kuinka sitten?
VEIJO: Pitäisi miettiä jo ennemmin.
PIIA: Eihän toki.
VEIJO: Miksi ei voisi. Tahdotteko? Olenko teistä vastenmielinen?
Piia vaikenee.
VEIJO: Voisitko? (Piia ei vastaa. Hän panee kätensä Piian vyötäisille.)
Tahtoisitteko? Olenko teistä vastenmielinen?
PIIA (painaen päänsä alas): Ette, tietysti ette.
VEIJO: Sanokaa, että voisitte?
PIIA: En tiedä.
VEIJO: Uskaltaisitteko seista vierelläni, jos valita täytyisi?
PIIA: Uskaltaisin kyllä. Eihän minun tarvitse ketään pelätä.
VEIJO: Te voisitte siis olla minun turvani ja puoluelaiseni?
PIIA: Voisin.
VEIJO: Ettehän te tahdo nyt minua jättää?
PIIA: En.
VEIJO: Urhoollinen tyttöni. Miten te olette ihana. Saanhan suudella
teitä kerran?
PIIA: Ei, ei, ette. Ei täällä.
VEIJO: Muualla sitten?
PIIA: Ei.
VEIJO: Mutta te sanoitte, että ei täällä, ettekö sanonut?
PIIA: Sanoin.