PIIA: Oikea villatukku.
LEMPI: Kun on niin vanha.
PIIA: Ja virheitä paljon tehnyt, joutunut pois viralta, menettänyt
aina, sellaisen täytyy olla alla armoin.
LEMPI: No, teillä on tässä vielä hyvä tila, kaupungin laidassa ihan.
Kun rouva hoitaa asiat, jää siitä vielä teillekin, kun teidät
naitetaan.
PIIA: Velkoja vaan jää. Eivät tilan tulot meille riitä. Äidillä on aina
puutetta. Jos olisi saatu Justus-sedältä perintö, mutta ei, toivo on
turha.
LEMPI: Eikö hän anna teille? Sellainen tila ja hovi ja metsät.
PIIA: Ja rahoja! Vanhapoika, kohta kuolee, mutta se ei meitä hyödytä.
Äiti on koettanut kaikki keinot, valtioviisaasti tietysti, mutta mikään
ei ole auttanut. Setä teki testamentin emännöitsijälleen, se on
tavallaan sen rouva —
LEMPI: Sen uskon.
PIIA: On sillä ollut montakin emännöitsijää, tämä Karoliina on hoitanut
nyt setää kymmenen vuotta, ja hänestä hän pitää, se äitiä suututtaa.
Isä sanoi, että sinunkin äitisi, Kaisa Junnutar, on ollut siellä
palveluksessa.
LEMPI: Sanoi hän eläessään olleensa.
PIIA (hiljentää ääntään): Ajattelepas, jos sinä olisit Justus-sedän
tyttö?
LEMPI: Olkaa nyt!
PIIA: Ajattelehan kuitenkin.
LEMPI: Mitä siinä on ajattelemista, oh, ei mitään! Lieneekö äiti
itsekään tiennyt, kenen olin.
PIIA: Rakastitko sinä äitiäsi?
LEMPI: Armas niinkuin maa, joka kasvatti minut. Aina sitä on
kiitollinen tekijälleen.
PIIA: Mutta jos hän ei olisi saanut mistään lainaksi isää, tekemättä
olisit jäänyt.
LEMPI: Osattomaksi sitä olisi silloin jäänyt koko tästä olosta.
PIIA: Ha-ha-haa! Eikö tämä ole hauskaa, tämä olo, parempi kuitenkin
kuin ettei ollenkaan olla!
LEMPI: Hyvä, hyvä. Kiitos siitä, isä. Olit kuka olit, kiltti olit.
Pääasian annoit, sivuasiat unohdit.
PIIA: Oikeastaan kukaan ei voi kilpailla oikean ihmisen kanssa oikean
ihmisen teossa. Sellainen mestari sitä tietämättään jokainen on.
LEMPI: Loihan Luoja ensin mallin.
PIIA: Mutta minkälainen se ihminen oli silloin! Karvainen ja
apinamainen. Sitä on sen jälkeen paranneltu kovasti. Ja siitä on aikaa,
kun paratiisista lähdettiin. Pitkä tie on takana. Ja matkan varrella
maailmalla näkee paljon.
LEMPI: Paljon siellä näkee.
PIIA: Ovatko miehet sinusta hauskoja, mitä?
LEMPI: Ovat kyllä.
PIIA: Ovatko hauskempia kuin naiset?
LEMPI: Hauskempia ihmisiä kuin miehet, ei ole monta maan päällä.
PIIA: Onkohan somaa olla kihloissa niiden kanssa?
LEMPI: On kyllä.
PIIA: Onko somempaa olla naimisissa?
LEMPI: Se on kokonaan toinen asia.
PIIA: Jahaa. Naitatko itsesi?
LEMPI: Joskus voi olla välttämätön aikanansa.
PIIA: Entä rakkaus?
LEMPI: Sekin on välttämätön aikanansa.
PIIA: Ha-ha-haa, sinä tiedät kaikki. Mutta äiti sanoi, että rakkautta
on monenlaista. — Mitähän luulet että se platooninen on —?
LEMPI: Tietenkin se on aika lailla arveluttavaa.
PIIA: Jahaa. Äiti ja Veijo rakastavat toisiaan sillä tavalla?
LEMPI: Olen siitä varma.
PIIA: Mutta jos tyttö rakastaa platoonisesti, ei kukaan häntä nai.
LEMPI: Sitä vartenhan hänellä on järki, että siitä huolimatta itsensä
jollekulle naittaa. Onko sitä tyttökään huonompi siltä, jos elämää
tuntee. Mukava minä vaan silti olen ja kiltti. Ja pakkoko miehille on
sanoa kaikkea mitä tietää! Tekeytyy tyhmäksi vaikka.
PIIA: Tyhmästäkö he pitävät?
LEMPI: Tyhmänlaisesta.
PIIA: Kerrohan.
LEMPI: Lyö esimerkiksi silmänsä selälleen (kuvaa), ei silmää räpytä,
katsoo, katsoo, töllöttää heitä silmiin ikäänkuin ajatteleisi: "kas
siinä vasta mies, ihastuttava, ihaeltava, mahtava jehu, tuota voisi,
jos niikseen tulisi, rakastaa!" Haa, heti se alkaa; näes, mies on
sellainen.
PIIA: Naurettavaa!
LEMPI: Siksi, että mies on hyvin viaton. Usein pitää hän huonosta
hameesta kiinni ja ajattelee, että ellei hän juuri tuota hametta saa,
ei hän voi tulla onnelliseksi.
PIIA: Ha-ha-haa! Mitenkäs pääset eroon, jos tahdot?
LEMPI: Oo — sanoo: minussa on rintatauti, maksatauti, suolisolmu,
keuhkot ihan —
PIIA (keskeyttää): Ha-ha-haa!
LEMPI: Tautia ne pelkäävät kuin kuolemaa. Ne lähtevät selityksittä
ihan.
PIIA: No?
LEMPI: Aina voi vähä narratakin, kun on tuores, syntinen ihminen.
Nuorta elämä kantaa kuin käsillä, soudattelee, soudattelee, virta
väkisin vie, ei voi huutaa, jos hukkuu, noo, mitä siitä!
PIIA: Tahtoisin kokeilla jotakin, jos vaan alkuun pääsisin.
LEMPI: Alkuun ei pääse, muuta kuin leikillä. Narraa huviksensa vaikka
jotakuta.
PIIA: Mistä sen jonkun löytää?
LEMPI: Voisi panna vaikka sanomalehteen ilmoituksen, jos ei muuten.
PIIA: Paneeko itsensä ostettaviin vai myytäviin?
LEMPI: Ha-ha-haa, elkää tehkö pilaa vakavassa asiassa. Minun
huoneessani on lehti, jossa on ilmoitus. Siihen voisi piloillansa
vastata.
PIIA: Elä, sehän somaa! Annahan lehti sitten minulle, kun sopii. Hyss,
ne tulevat nyt sieltä, sammakot.
JUULIA (tulee vasemmalta aamuröijyssään. Hän on koketti ja eloisa,
naiivi ja hemmoiteltu nainen, jolla mieli nopeasti läikehtii. Yli
kolmenkymmenen.): Kahvia, Lempi, ole hyvä.