Andersin, Gust., Kaptén och Tyg-Officer. Subskr.
Carpelan, C.M., Friherre, Öfverste-Löjtnant och Riddare. Subskr.
Wilkman, Gust., Sergeant vid Kongl. Vend. Art. Reg. Sub.
Wermland.
Bjurbäck, Olof, Theol. Dokt. och Biskop, L.N.O., k.
Jerdin, Joh., Magist., Kyrkoherde i Ny och Dalby.
Wermländska Finskogarne.
Dalby Finskog:
Hartikainen, Anders Persson, i Neuvola.
Havuinen, Henrik Andersson, Fjärdingsman i Skallbäck.
Havuinen, Henrik Nilsson, i Krigsberget.
Honkainen, Joh. Danielsson, i Hjerpliden.
Honkainen, Bertil Danielsson, i Medskog.
Hämäläinen, Olof Mattson, i Hjerpliden.
Hyytiäinen, Erik Henriksson, i Nikkarila.
Kalainen, Elias Olofsson, i Roviomäki.
Kuosmainen, Jonas Henriksson, i Murtolehto.
Kymöinen, Lars Larsson, i Halsjön.
Muhoinen, Olof Olofson, i Aspeberget.
Puttoinen, Anders Henriksson, i Nikkarila.
Räisäinen, Henrik Henriksson, i Kymölä.
Siekinen, Pål Danielsson, i Aspeberget.
Sikainen, Kersti Mattsdotter, i Antinaho.
Tarvainen, Olof Olafsson, i Rögden.
Veteläinen, Daniel Danielsson, i Ukonhauta.
Vilhuinen, Anders Henriksson, i Vilhula.
Fryksände Finskog.
Himainen, Sigfrid Persson, i Mangen.
Hyytiäinen, Anders Andersson, i Våhlberget.
Hämäläinen, Matts Olsson, i Stengårds Utskog.
Karttuinen, Jan Halstensson, i Karttula.
Kirnuinen, Petter Andersson, i Niipimäki.
Kituinen, Henrik Olsson, i Myrgubben.
Kähköinen, Jan Jansson, Nämndeman, i Kähkölä.
Manninen, Per Johansson, i Ratssjöberget.
Nunalainen, Anna Mattsdotter, i Snårberget.
Orainen, Nils Nilsson, i Norra Leksvattnet.
Orainen, Olof Nilsson, i Sarvilampi.
Reituinen, Matts Mattsson, i Fagerberget.
Riekinen, Anders Sigfridsson i Mammola.
Sikainen, Carl Carlsson, i Norra Lekvattnet.
Soikkainen, Per Jansson, i Haikola.
Tarvainen, Anders Andersson, i Nubben.
Gräsmarks Finskog.
Ikoinen, Matts Henriksson, i Södra Ängen.
Norilainen, Jan Pålsson, i Fiskarekärn.
Norilainen, Matts Mattsson, Skolmästare i Fiskarekärn.
Puuppoinen, Olof Mattson i Puuppola.
Riekinen, Sigfrid Sigfridsson, i Suurola.
Suuroinen, Johan Johansson, i Suurola.
Suuroinen, Matts Jansson, i Långkärn.
Gunnarskogs Finskog.
Kahilainen, Henrik Andersson, i Bogen.
Riekinen, Nils Sigfridsson, i Pennala.
Riekinen, Anders Andersson, i Kössilä.
Soikkanen, Johan Johansson, i Stora Bogen.
Suhoinen, Jan Olsson, i Närkilä.
Mangskogs Finskog.
Kukkoinen, Erik Eriksson, i Riitaho.
Ny Finskog.
Hartikainen, Henrik Henriksson, Nämndeman, i Flatåsen.
Havuinen, Lars Mattson, i Monkamäki.
Hämäläinen, Henrik Henrikson, i Rämälä.
Ruohtalainen, Christer Olofsson, i Karvala.
Räisäinen, Matts Olsson, i Vaisila.
Vaisinen, Brita Andersdotter, i Svenshögden.
Östmarks Finskog.
Haljainen, Staffan Jönsson, i Sikala.
Hotakka, Per Jakobsson, i Sparkberg.
Häkkinen, Erik Henriksson, i Saunoila.
Hämäläinen, Matts Henriksson, i Glekärn.
Kauttoinen, Jakob Jansson, i Runsjöviken.
Kiiskinen, Staffan, i Lillskogshögden.
Lehmoinen, Henrik Henriksson, i Kronskogen.
Moijainen, Bengt Mattson, i Poalala.
Moilainen, Anders Andersson, i Purustorpet.
Oinoinen, Henrik Andersson, i Oinola.
Porka, Anders Olsson, Nämndeman, i Runsjön.
Porka, Johan Johansson, i Vasikkamäki.
Puuppoinen, Anna Jansdotter, i Hvitkärn.
Tenhuinen, Johan Johansson, i Tenhula.
Valkoinen, Anders Hansson, i Ärnsjön.
I Svenska Lapmarken.
Fjellner, Anders, Präst o. Missionär i Svenska Lappmarken.
Laestadius, Lars Levi, Kyrkoherde i Karesuvanto.
I NORRIGE.
Norrska Finskogarne.
Aasnaes Finskog.
Honkainen, Johan Mathisen, i Kirkkomäki.
Kuosmainen, Henrik Olsen, i Haukamäki.
Piesainen, Ole Andersen, i Piesala.
Soastainen, Paul Erichsen, i Östra Vermunden.
Veteläinen, Anders Andersen, i Halkoijen.
Brandvolds Finskog.
Hotakka, Matts Larsen, i Jaakkola.
Hotakka, Anders Henrichsen, i Ronkaisentorppa.
Hähme, Mathis Morthensen, i Grasberget.
Liukkoinen, Lars Larsen, i Liukkola, k.
Navilainen, Peder Henrichsen, i Tröen.
Oinoinen, Erich Olsen, i Salmi.
Orainen, Morthen Henrichsen, Skolmästare, i Lehtomäki.
Orainen, Henrich Henrichsen, i Lehtomäki.
Porka, Anders Andersen, i Naimaho.
Räisäinen, Paul Pedersen, i Öijern.
Elverums Finskog.
Suuroinen, Ole Mathisen, i Ulvimäki.
Vauhkoinen, Mathis Henrichsen, i Haunamäki.
Grue Finskog.
Hähmä, Paul Morthensen, i Kalnäs.
Karhinen, Thomas Andersen, i Hyytiälä.
Kiiskinen, Abraham Larsen, i Kalsjöninmäki.
Kuikka, Johan Mathisen, i Samulinkankas.
Lehmoinen, Daniel Halversen, i Räfhultet. Riddare af Kongl.
Danska Dannebrogsmans-Orden, och för tapperhet i fält,
begåfvad af Prins Carl Aug. med en hedersvärja.
Lehmoinen, Ole Andersen, i Poalala.
Mulikka, Erich Olsen, i Mulikkala.
Mulikka, Henrich Olsen, i Kalnäs.
Multiainen, Lars Pedersen, i Sarvimäki.
Multiainen, Lars Andersen, i Koarlola.
Navinen, Johan Pedersen, i Orala.
Pasainen, Ole Olsen, i Norra Löfberget.
Poalainen, Ole Mathisen, i Norra Askogsberget.
Räisäinen, Peder Olsen, i Tvegsberget.
Räisäinen, Anders Olsen, i Räisälä.
Hoffs Finskog.
Lehmoinen, Halver Larsen, i Harmoamäki.
Navilainen, Ole Thomsen, i Röykä.
Räisäinen, Ole Pedersen, i Roatikkala.
Veteläinen, Bertha Olesdotter, i Fallet.
Trysilds Finskog.
Siekkinen, Ole Danielsen, i Lutua.
Vaalers Finskog.
Käiväröinen, Morthen Morthensen, i Risberget.
Käiväröinen, Syver Syversen, i Grabergsmoen.
Vingers Finskog.
Haikoinen, Johan Henrichsen, i Värälä.
Karhuinen, Thorbjörn Thorbjörnsen, i Kankas.
Kirnuinen, Peder Henrichsen, i Yöperinmäki.
Kuikka, Ole Mathisen, i Ämtilä.
Orainen, Erich Henrichsen, i Viikero.
Orainen, Johan Johansen, i Orala.
Soikkainen, Erich Erichsen, i Autiomäki.
Viitteet:
[1] Syy minkätähen tämä Peällentarjojoihen luetus
(Prenumerations-förteckning) kirjutetaan Ruotiksi, on, että
Peällentarjojoilla on suurin osa Ruohtalaisia nimiä, ja että moni vielä
kahtoisi ehkä ouoksi kuulla kunnia-nimensä (karakter) Suomennetuksi. Ne
joihen nimensä lopulla mainitaan "Subskr." ovat ainoasti tämän kirjan
peälle-kirjuttaneet (subskriberat); ja ne joita merkitään merkillä: k.,
ovat siittempänä kuoleman kautta meistä pois-erkaneet, mutta joihen
peällekirjoitus-oikeus tuloo hyväksi luettavaksi heijän perillisillen
tahi tämän heijän peällentarjoitus-kuitin omaisillen.
[2] _Toimittaja_ (kirjan-toimittaja) Författare, egentligen Utgifware.
[3] _Tieto_, theoretisk kunskap; Tietomus, Wetenskap, Litteratur
(objektive).
[4] _Taito_, praktisk kunskap; _Taitomus, t. Taitaus_, skön konst.
Se on arvattava, ettei Suomalaiset vanhuutesta tunteneet muita
taitauksia, kuin _runomista_ (poesi) ja _soittamista_ (musik); mutta se
on uskottava että kielen ja mielen harjoittamisella, sytyttäisiin
meissä halu toisiakin nouattamaan.
[5] _Ymmärtämys, Begrepp_.
[6] _Oppimus, Lärdom, Litteratur_ (subjective).
[7] _Oma-rakkaus_ on monessa tarkoituksessa ei ainoastaan _luvallinen_,
mutta myös _luonnollinen ja tarpeellinen_, sillä se hoitteloo ja
johtattaa meitä hyvyyteen. Ne kirjan toimittajat, jotka kiittäiksen
vapaaksi kaikesta oma-rakkautesta -- elkööt pisteekkää nimeensäkkään
kirjaan! Yksi semmoinen luonnollisen ja kohtuullisen oma-kunnian
_pois-heittäminen_, oisi meijän mielestä kamala ja suvaihtamtoin; sillä
myö luemme aina niitä kirjoja mielullisemmin, kussa heijän tekiätä
meillen _ilmoitetaan_, ja kussa hänen nimensä on ikään kuin yksi takaus
hänen sanastaan. Sitä vastoin luemme vähemmällä mieloisuuella niitä
kirjoituksia, kussa Toimittajat ovat _nimittämättömät_ (anonyma); sillä
_rehellisyys_ aina paljaistaa ihtesäk, mutta _koiruus_ kätkäiksen, ja
piiloitteleiksen salaisuutessa.
[8] Minä olin, niin kuin suurin joukko meijän vallasväestä,
ylöskasvatettu Ruohtalaisessa kielessä, joka vielä nytkin tahtoo
voittaa minua puheessaini. Sitävastoin olen minä ite aina harjoittanut
tätä Suomalaista puhetta; ja koska en ole syntynytkään Suomalaisessa
pitäjässä, niin tämä on aina ollut mulle kankia ja vaikia oppiaksein.
-- Oikeen puhua sitä minä en taija vielä nytkään.
[9] Hään luetti jo silloin yhellen ja toisellen pitäjän Herroista,
näitä hänen ensimäisiä aljeitansa, jotka kohta siitten (v. 1810)
painettiin Turussa, nimeltä _Kirjoituksia Jac. Juteinilda_, I:nen Osa.
[10] Minä olen siitten vanhempana, muistellessain tätä, kahtonut
ouoksi, että hään hoastatteli minua, lassa ollessain, tällaisista
asioista, johon tarvitaan miehen mieltä; mutta "_oraassa on laihon
alku, Pojassa miehen mukama_." Se on moni ehkä joka irvisteleksen
näistä lausumuksista minun lapsillisesta ijästäin, joilla minä ainoasti
olen tarkoittanut selittee mitenkä minä olen tullut johtatetuksi tällen
Suomalaisellen tiellen, jollen minä nyt jo tahtoisin johtattoo muita.
Jotka piteävät halpana puhua pienemmistä asioista, kuin oisi suurempia
puhuttavia, eivät muistanek että lapsestakin kerran viruu mies, ja
"_mitä lassa kuullaan lausuttavan, juohtuu miessä mieleen_." Se joka
näistä nerkästy, muistakoon mitenkä Cornelius alkaa esipuhettansa,
puhuissaan varsin näistä pienistä asioista: _Non dubito fore plerosque,
Attice, qui hoc genus scripturae, leve, et non satis dignum...
judicent, cum relatum legent, quis musicam docuerit Epaminondam. Sed hi
erunt fere expertes litterarum_...
[11] Yksi heistä oli _Mikko Torvelainen Kaskista_, yksi uhkia parta-suu
uro, joka oli mainio Karhun-tappaja, ja joka kanto syämmesäk alla isoja
arpeita heijän torahampaaistaan. Toinen oli _Pentti Väisäinen
Lemetistä_, niinikään yksi tarkka mehtä-mies ja kuuluisa ketun-pyytäjä;
jonka seurassa minä olin jo monesti ennen vietellyt yötä
metän-korvessa.
[12] Nämä Runot löytyy painettunna I:sessä Osassa _Pienistä Runoista
Suomen pojillen ratoksi_, N:o X, ja II:sessa Osassa N:o XI, josta ne
siitten painettiin _v. Schröterin_ _Finnische Runen_ p. 66 (keskustele
_Diss. de Proverbiis Fennicis_, p. 11).
[13] Silloinpa se ajatus ensin nousi minussa _ettei tälläisiä Runoja
pie heittee uneukseen_; ja peätin iteksein, että kokoella heitä,
pelastaksein heitä häviämästä. Samalla tavalla hain minä siitten myös
vanhoja _Sananlaskuja, Arvotuksia, Satuja, Loihteita_ ja muita
senkalttaisia vanhan-aikuisia kansallisia puheita, kussa kansan mieli
ja tavat ilmoittaiksen, ja kussa _Runomus ja kielenhenkitär_ (Språkets
genius) tavataan elävänä. Tämä Suomenkielen suosio nousi siitten vielä
synkiämmäksi, koska sain lukeaksein _Porthánin_ ja _Gananderin_
kirjoituksia. Seneistä, kuin siitten näin _Geijerin_ ja _Afzeliuksen_
"_Swenska Folkwisor_", joista pitivätten niin paljon, ja minä heihin
kehnoin lopsutoksiin vertaisin meijän Suomalaisia Runojamme, niin
aattelin itekseen, että mullapa on oarteet -- teillä homeet.
[14] Tämä pelko tullaksensa _kanteen-alaiseksi_ ja manatuksi lailliseen
_esi-vastaukseen_ heijän loihtimisistaan tahi runoloistaan, on Savossa
aivan suuri, ja perustaiksen sen peälle, että olivat muinon tulleet
näistä sakoitetuiksi ja rankaistetuiksi (lue tästä esipuhetta
_Väinämöisessämme_).
[15] Heijän tapa oli seneistä poisheitteä muutamia sanoja, alinomattain
niitä _synkimmiä_, sillä hyö luulivat että jos voan yksi sana puuttuisi
näistä heijän loihtuluvuistaan, niin heistä ei ois mitään apua. Mutta
kuin minä tätä keksin, niin minä luetin heitä uuestaan, eivätkä silloin
muistaneetkaan samoja sanoja heittee, voan heittivät toisia, jotka
mulla oli jo pistetty paperille. Sillä tavalla tuli viimen kaikki sanat
kirjaan.
[16] Minä olen monestin perästäpäin mielessäin muistuttanut minun
Vanhemmien _hyvyyttä_ minua vastaan, jotk' eivät millonkaan
kieltäneet minua soamasta tällaista _muistutos-juomista_ näillen
Runo-laulajoillen..
[17] _Juvalla_, niinkuin niissä muissakin pitäjissä Savossa, on aina se
tapa, että ne _pitkämatkan-takaiset_ tuloovat jo lauantaina kirkollen
ripillen kirjuttaimaan, lapsiansa kastamaan, kuolleitansa hautoamaan,
soataviansa maksamaan ja muita asioista toimittamaan, kuin että myös
levätäksensä tästä heijän pitkästä käymisestä. Pyhä- ja juhla-oattoina
ovat seineistä pappilat että kirkko-kylät täpötäynnä _kirkko-miehiä_,
jotka piteävät siinä yötä. Tässä kirkko-rahvaassa tapaisin minä aina
_Runon_- ja _Virren-tekiöitä_, ja muita _laulu-miehiä_; mutta enin
viljelin minä näitä _Suomalaisia lauluja_ syksyllä ja talvella
(käräjä-aikoina) jollon minä _käräjä-miehiä_ laulatin; samaten myös
keväillä ja syksyllä (rippi-koulun-aikoina) jollon minä laulatin sitä
_nuorta kansoo. Vanhoja kivullisia ja potevaisia_, jotk' eivät kyenneet
kirkollen, voan joihen sanottiin taitavan vanhoja Runoja, läksin minä
ite hoastattamaan, poski-kylissänsä.
[18] Hyö kävivät usseen mun luonain yö-kunnissa, laulelemassa, kuin
eivät päivillä joutaneet tulla. Hyö saivat aina silloin mieltensäk
myöten _tupakoija ja pakinoija_. Ja vaikka se monesti tuntui mullen
mielikarvaksi olla heijän parissa, ja kuuleskella heijän joutavia
lopsutoksia, niin minä kuitenkin tein tätä mielelläin toivotessain että
joukossa aina kuulla parempiakin vanhanaikuisia puheita. Se joka tahtoo
oppia tunteaksensa kansoin tapoja ja juohtumuksia, hänen täytyy rueta
heijän mukaiseksi, johon voaitaan mielentaipumista, ja heijän tapoin
tointumista.
[19] _Se ainua_ kehoitus ja huvitus kuin minulla on tähän asti ollut
tästä minun monen-vuotisesta työskentelemisestä ja harjoittamisesta,
ja jotama myös luen _kaikkiin-suurimmaksi_, on _minun vanhemmien
mieli-suosio_. Minun _Isä_ vainooni, joka ensin puhumatak kahteli näitä
minun kokemuksia, antoi siitten ei ainoastaan suostumuksensa heihin,
mutta mieltyi heihin niin, että hään viimeisellä rupeis jo itekkin
ylösharjoittamaan tätä meijän Suomalaista puhettamme; jota
kielen-rakkautta _Rühsin tutkimus ja Juttelemus Sanan-laskuistamme_
erimomattain sytyttivät hänessä. Myö ruettiin nyt kumpainenkin
harjoittamaan tätä kieltämme, hään _Henkellisissä_, minä _Opillisissa_
aineissa. Hään oli jo monin kerroin (monta vuotta jo ennen) Ruotiksi
uuestaan toimittanut Pyhän Roamatun kirjoituksia (sillä se oli hyvin
kielentaitava itäläisten puheessa) mutta nyt heitti hään tätä työtä ja
rupeisi keäntämään heitä Suomeksi. -- Yksi selvä toistus tästä hänessä
ilmauntuneesta palavasta rakkautesta Suomen kieleen on hänen monet
salanimelliset (krypto-nyma) kirjoitukset Suomen kielestä. Tämä rakkaus
oli hänessä niin palava, että hään jo ensimäisenä vuonna (v. 1820)
koska rupeisi kielestämme puhumaan, kirjutti 4 selitös-kirjutosta tästä
Suomalaisesta puheesta; kussa hään nimitti ihtensäk milloin
"_Savolaxbo_" milloin "_Fennoni Amicus_." Nämät löytyy painettunna
_Mnemosynessä_ v. 1820, N:o 14, 15, 30, 33, 34, 43, 44. (S.v. painutti
hään "_Saarnansa, Laskiais-Sunnuntaina, pidetty Juvan kirkossa_,
v. 1820"). Toissa vuonna, (v. 1821) painutti hään niinikeän aatoksensa
siitä _kansallisesta mieli-valaistamisesta, ja pappiloihen
toimituksista_, joka oli hänen viimeinen kirjutos, ja kussa hään
kirjutti ihtesäk "_Folk-wän_"; ja semmoisena se eli ja kuoli. Mutta
hään ei ollut ainoasti kirjuttanut meille oatoksiansa, hään oli myös
mies heitä käyttämään. Se oli täksi henkelliseksi ja kansalliseksi
mieli-valaistamiseksi, kuin hään mieli uuestaan paremmaksi Suomeksi
toimittoo, ja omalla kustennoksella painuttoo koko Roammatun. Koetteksi
tästä painutti hään Turussa vielä samana vuonna kirjansa: _Försök till
en omarbetad Finsk tolkning af Apostlarnes Sändebref, jemte
Anmärkningar öfwer nu brukliga Finska öfwersättningen, af Math.
Gottlund, Prost och Kyrkoherde i Jockas. Åbo_ 1821, 8:o sid. 384; josta
kirjasta enin osa paloi Turun viimen-syksysessä tuli-palossa, paihti
niitä kirjan-kappaleita (Exemplar) joitama tuotin tänne Ruotsiin,
näillen Norin ja Ruohin Suomalaisillen; ja josita minä nyt olen
laittanut ne viho-viimmeiset takaisin Suomeen. Ilman tätä kirjoo oli
hään jo lähättänyt Turkuun painettavaksi hänen _Suomennoksia koko
Vanhasta Testamestistä_; mutta hään kuoli jo syksyllä samana vuonna,
parraassa i'ässänsä, suureksi vahinkoksi meijän kielellemme ja
kansakunnallemme. Merkillinen oli että ehkä myö nouatimme erilläistä
kirjoitus-tapoo, hään sitä vanhoa, josta minä olin erkanut; niin ei myö
tästä niin milloinkaan riitauntunna välillemmö, mutta kumpainenkin
nouatimme tyyvennössä omoo mieltämme. -- Mutta se ei ollut ainoastaan
minun Isäin joka suostui näihin minun Suomalaisiin vehkeihin; minun
_Äitikin_ mielistyi heihin niin, että hään (joka ennen oli kehno
kielessämme) lukemisellansa näitä mun ja Isän vainajan kirjoituksia,
tuli selväks Suomalaiseksi; ja anto suostumuksensa ei ainoasti näillen
minun Suomalaisillen matkustamisillen, mutta on myös rahalla auttanut
minua näissä minun kirjan-kustennuksissa.
[20] Tätä Kirjan-tutkimusta luetaan _Swensk Litter. Tidning för år_
1817, N:o 19, 22, 24, 25, 26, 49, 50, 51. Tämän _Tutkimisen_ kautta
tulin minä jo ennen aikaini näihin asioihin puuttumaan, ja kuin kerran
olin alun tehnyt, niin oisin myös loppua tarkoittannut. Säkä tästä
minun Tutkimisesta _Litteratur Tidningissä_, että muutamista
lauluin-sipaleista, joita minä (v. 1817, 1818, 1819) painutin
_Atterbomin ja Bruzéliuksen Kalenderilöissä_, kuhuttiin minua jo kerran
_Phosphoristiksi_; yksi sana, joka itestään ei merkihte mitään, voan
joka paljon avistaa tyhmiin miehiin päissä. Se on ihmeh ja nauretettava
mitenkä hyö monestin reuhoavat tyhjästä; mutta se on surkuteltava, että
näitä ymmärtämättömiä tavataan ylhäisemmässäkin seävyssä. Niin e.m. on
yksi meijän muinoisista Moaherroista (olkoon nimittömätöin!) sättinyt
minua _Jakobiniksi_, ainoastaan sen perustoksen peälle, että minä olin
_Paukarlahen_ kestkiivärissä päiväkirjassa kirjuttanut nimein
_Suomeksi_ (!?).
[21] Ehkä nämä heijän puheet kuului kyllä välillensä soveltumattomiksi
(oförenliga, inkonsekvanta) niin havaihtin minä siitten, että
kumpainenkin heistä puhuivat totta; mutta että yksi puhui yhestä
Suomalais-mehästä, toinen toisesta. Sillä koska vielä löytyy näitä
Suomalaisia, ainoast tässä Ruotsissa, enemmin kuin 50:nessä pitäjässä,
ja 7:ssä erinnäisessä moakunnassa (Prowincer) niin on arvattava että
asian-hoarat soattaa olla varsin monellaiset.
[22] Sillä jos nämät Suomalaiset oisivat e.m. asunneet 300 oastaikoa
Ruotissa, pois-eroitetut Suomesta, niin on arvattava että se eroitus,
joka nyt osoittaiksen heijän ja meijän puheemme välillä, oisi yhtä,
kuin jos luettaisiin tätä kielen-muutosta 600:lla oastajalla omassa
moassamme; koska kumpaisetkin kansat, pois-eroitettuansa, eri-kohalla
ja eri-tavallaan ovat ulos-venyttäneet kielensä -- varsin sen tautta
vielä ennemmin.
[23] Sillä se oli arvattavana, että jos samat Runot laulettiin heijän
moassa, kuin lauletaan meijän moassa, niin olivat jo tulleet Suomessa
lauletuiksi, ennenkuin nämät sieltä läksivät; ja mikä nyt heitä
eroittaa on se aika ajanluvussa, jota mainittiin.
[24] Minä samoisin silloin jalkaisin, ja iho-yksinäin, lävitten niitä
synkiä mehtiä, kussa nämät Suomalaiset asuskelevat. Sillä tavalla
tiiustelin minä sinä kesenä niitä Suomalaisia, jotka asuuvat
_Svärdsjöin, Rättvikin, Oren, Orsan ja Móran_ pitäjässä, _Öster-Dálin_
moakunnassa; ja niitä, jotka asuuvat _Malungin, Äppelboin, Jernan,
Näsin, Flódan, Grangärdin ja Säfsin_ pitäjässä _Vester-Dálin_
moakunnassa. _Gestrikinmoan_ Suomalaisista, kuulustin minä heitä jotka
löytyi _Boldnäsin, Ofvansjöin, ja Ockelboin_ pitäjissä. Helsinginmoan
Suomalaista tiiustelin minä ainoasti niitä eteläisempiä; nimittäin
niitä, jotka asuuvat _Altan, Ofvanákerin, Ferlan, ja Ytter-Hógdálin_
pitäjissä, kuin myös heitäkin, jotka asuivat _Svégin ja Lill-Herrdálin_
pitäjässä, _Herjeådálin_ moakunnassa. Mutta kaikki _Helsinginmoan_
pohjoispuolimmaiset, _Medelpadin_, ja _Ångermanninmoan_ Suomalaiset,
jäivät silloin multa käymätäk. Takaisin-tullessain kävin minä
pohjois-puolimmaisia _Vermlanninmoan_ Suomalaisia kahtomassa; nimittäin
heitä, jotka asuuvat _Gustávan, Gäsbornin, ja Remmin_ pitäjissä; kuin
myös niitäkin, jotka löytyi _Hellforsin, Ljusnarsbergin,
Skinskattebergin ja Nya-Kopparbergin_ pitäjissä, _Vestmanlannin_
moakunnassa. Josta kaikesta soahan vastapäin enemmin kuulla.
[25] Muutamia tiiustuksia näistä _Dálan Suomalaisista_ painutin minä jo
_Mnemosynessä_ Syyskuulla v. 1821. Että tarkoittoo Hallituksen
huolen-pitoa heistä näillä valaistuksilla, painutin minä heihin omat
nimitöslehet (tittel-blad) ja annon heitä sekä Upsalan Opiston
Peä-Kirjuttajallen (Kanzler) Hänen Kuninkaallisellen Korkeuellensä
Peä-Prinsillen (Kron-Prinsen) että muutamillen niillen isoimmillen
valtamiehillen (Stats-män): josta siitten kuulin että moniat näistä
pitäjin virka-miehistä oisi soanneet käskyn antamaan tästä
selitöksiänsä; mutta olen tietämätöin -- läksikö tuosta mitään muuta.
[26] Sillä se oli luku-ajan lopulla, ja muutamia päiviä ennen
Tietous-Oppian Koroittamusta (_Filosofie Magister Promotion_).
[27] Heitä painettiin Savon puheen-murrella, nimellä: _Pieniä Runoja
Suomen Pojillen ratoksi_. I:nen Osa. Näitä poislahjoitin minä Suomessa
monta satoo, ilman rahatak, jott' ei maku näihin vanhoin Runoin
pitännyt varsin pois-häviämän meijän moastamme, niin kuin ovat jo
monesta paikoin tehneet; ja jotta meillä oisi jotaik tukkeeksi sitä
tulvoa vastaan huonoista veisu-remputoksista, joka vuosittain kuohuu
Turun kirjanpajasta. Koska nämäkin Runot (niin kuin suurin osa
meijän vanhoista lauluistamme) oli paikka-paikoin murtuneita ja
katkaistuneita, niin täytyi minun jatkella heitä monessa kohin omilla
sanoilla (werser) samalla perustuksella kuin muut Runo-laulajat.
[28] Tätä painettiin nimellä: _Dissertatio de Proverbiis Fennicis,
Praes. Joh. Tranér_. P.I. 7 1/2 Arkkia 4:o.
[29] Eikä siinä kyllä, että minä _kirjutin_ hänellen näitä; minä
keänsin heitä myös Ruotiksi (koska se oli selvä Ruohtalainen) ja anno
hänellen muita tarpeellisia valaistuksia, joita hään pisti
esi-puheessansa ja muistutuksissansa.