Sitten kun silmäni olivat jonkun aikaa vuodattaneet kyyneleitä
ja olivat niin väsyneet, etteivät jaksaneet huojentaa tuskaani,
teki mieleni huojentaa sitä muutamilla surullisilla säkeillä;
ja sen vuoksi päätin kirjoittaa canzonen, jossa vaikeroiden
kertoisin hänestä, jonka tähden niin suuri tuska oli tullut sieluni
näännyttäjäksi, ja silloin ryhdyin canzoneen, joka alkaa: _Jo
itki silmät syömen kärsimystä_. Ja jotta tämä canzone päätyttyään
näyttäisi jäävän kuin enemmän leskeksi, jaoitan sen ennenkuin
kirjoitan tähän: ja sellaista tapaa tulen noudattamaan tästälähin.
Sanon että tällä poloisella canzonella on kolme osaa: ensimäinen on
esipuhe; toisessa kerron donnastani; kolmannessa puhun canzonelle
säälittävin sanoin. Toinen osa alkaa tästä: _On mennyt Beatrice;_
kolmas tästä: _Nyt lauluparkani_. Ensimäinen osa jakautuu kolmeen:
ensimäisessä sanon minkä vuoksi ryhdyn laulamaan; toisessa sanon
kenelle tahdon laulaa; kolmannessa sanon kenestä tahdon laulaa.
Toinen alkaa tästä: _Ja koska muistan;_ kolmas tästä: _Ja kerron
donnastani_. Kun sitten sanon: _Jo maahan ylhään_, kerron hänestä, ja
teen kertomuksestani kaksi osaa: ensimäisessä sanon syyn, miksi hänet
meiltä vietiin; sitten sanon kuinka hänen lähtöänsä itketään, ja se
osa alkaa tästä: _Niin sielu seijas_. Tämä osa jakautuu kolmeen:
ensimäisessä sanon, kuka ei häntä itke; toisessa sanon, kuka häntä
itkee; kolmannessa kerron tilastani. Toinen osa alkaa tästä: _Vaan
murheen saa_; kolmas tästä: _Tuo mulle suurta_. Kun sitten sanon:
_Nyt, lauluparkani_, puhun tälle canzonelle osoittaen minkälaisten
donnain luo sen on lähdettävä ja jäätävä.