Donna, jonka avulla olin niin kauan salannut sydämeni aivoitusta,
joutui matkustamaan mainitusta kaupungista ja lähtemään kaukaiseen
seutuun, ja silloin minä, melkein kauhistuneena siitä että menetin
kauniin suojani, tulin sangen surulliseksi, enemmän kuin itse olisin
aikaisemmin uskonutkaan. Ja ajatellessani että jollen kirjoittaisi
hänen lähdöstään jotakin surullista, ihmiset piankin huomaisivat
lymyilyni, päätin siitä hiukan valittaa sonetin muodossa, jonka
kirjoitan tähän, koska minun donnani oli välittömänä aiheena eräisiin
sanoihin tässä sonetissa, niinkuin näkyy sille, joka ymmärtää. Ja
silloin laadin tämän sonetin, joka alkaa sanoilla: _Te, jotka lemmen
tietä astelette_.