Tästä näystä saakka alkoi luonnollinen henkeni tulla estetyksi
toimissaan, koska sielu oli kokonaan antautunut ajattelemaan tuota
armainta, joten vähässä ajassa minusta tuli niin heikko ja vaivainen
ololtani, että muotoni oli suruksi monelle ystävälle, ja moni jo
häijysti uteli minulta sitä, minkä kokonaan tahdoin toisilta salata.
Ja huomatessani heidän kysymystensä pahanilkisyyden vastasin heille
Rakkauden tahdosta, joka hallitsi minua järjen neuvon mukaan, että
Rakkaus oli se, joka noin oli ottanut minut valtaansa. Sanoin
Rakkaus, koska kasvoillani oli niin paljon hänen merkkejään, ettei
sitä voinut salata. Ja kun he kysyivät minulta: "Kenen tähden on tuo
Rakkaus sinua noin riuduttanut?" niin minä katselin heitä hymyillen
enkä vastannut mitään.
V
Eräänä päivänä tapahtui, että tuo armain istui paikassa, jossa
kuunneltiin ylistyslauluja Kunnian Kuningattaresta, ja minä olin niin
asettunut, että saatoin nähdä autuuteni, ja suoraan keskikohdalla
hänen ja minun välilläni istui eräs jalo donna, joka oli hyvin
viehättävän näköinen ja joka silmäsi minuun useita kertoja,
ihmetellen katsettani, joka näytti päättyvän hänen kohdalleen.
Siitä johtui että monet havaitsivat hänen katseensa, ja niin paljon
kiinnitettiin siihen huomiota, että lähtiessäni paikalta kuulin
takanani sanottavan: "Katsokaa kuinka tuo nainen riuduttaa tätä
miestä", ja kun hänen nimensä mainittiin, kuulin tarkoitettavan
naista, jonka paikka oli ollut keskivälillä sitä suoraa viivaa,
joka lähti armaimmasta Beatricesta ja päättyi minun silmiini.
Silloin helpottui mieleni suuresti, kun sain varmuuden siitä, ettei
ulkonäköni ollut tuona päivänä ilmaissut salaisuuttani. Ja heti
johtui mieleeni ruveta käyttämään tätä armasta donnaa totuuden
verhona, ja annoin vähässä ajassa siksi paljon näkyä, että useimmat
ihmiset, jotka puhuivat minusta, luulivat tuntevansa salaisuuteni.
Tämän donnan turvissa piileksin vuoden ja kuukauden ajan, ja
saadakseni toiset paremmin uskomaan, sepitin hänelle erinäisiä pieniä
runoja, joita en aio kirjoittaa tähän, mikäli ne eivät koske tuota
armainta Beatricea; ja niinpä jätän ne kaikki sikseen, paitsi että
kirjoitan niistä jonkun, mikä näyttää olevan hänen kiitoksekseen.