Kun näen sinut, joudun liikutuksen valtaan; hiuksiesi
hyrskyävä kulta, silmiesi kellokukan sini ja vartalosi
suloinen nuoruus saavat vereni kulkemaan kuin
palavan nesteen ja huulilleni pyrkii hurman synnyttämiä,
järjettömiä sanoja.
Entinen elämäni unohtuu, kuin mitätön silmänräpäys,
ja tulevaisuus on kuin loputon kultainen polku.
Katseesi tulevat kuin kukkain kehistä... Kummallisella
hartaudella painan minä tuon kultaisen pään
povelleni ja etsin siitä nuo kaksi ihmeellistä kellokukkaa
katsoakseni niihin milloinkaan herkeämättä.