Sinä olet metsästämisestä väsynyt ja märkä...
Minua liikuttaa, kun näen silmiesi hellän loisteen
erävartaassa lintua liekutellessani. Olentoni sisimmässä
värisen onnesta, sillä sinusta sinkoaa minuun
naurusuita, armaita ajatuksia ja katseita, joiden edessä
puolukaksi punastun.
Kun olet retkilläsi, istun minä ihanassa ikävässä
sukien ja palmikoiden hiuksiani, joita sinä sanot
kultaisiksi ajatuksiksesi. Hyräilyä hyrskähtelee tytön
rinnasta ja huulilta kaipauksen linnut liitelevät.
Kun sinä vilahtelet vihreiden puiden takaa olallasi
onnellisen päivän saalis, kätken minä kasvoni käsiini...
Sinä luulet minun itkevän, ja minä näen sielusi
rajattoman hellyyden sopertaessani sinulle sormieni
välistä.