En viipyä voi, en viipyä saa,
mua keväinen korpeni huhuu;
siellä myllyt käy, siellä kurjet soi,
siellä havukko haastaa ja puhuu.
En viipyä voi, en viipyä saa,
tuhat tuttua siellä jo vuottaa;
puut piiskuttaa, veet loiskuttaa,
vene vartovi miestä ja nuottaa.
En viipyä voi, en viipyä saa,
on ystävän ikävä olla. —
Hän kuljeksii ja kuuntelee
kai kaihoten kartanolla.