Hankia hiihtelee hillitty riemu
lumivalkeissa vaatteissaan;
ihminen ilon varjoa seuraa
aavistuksissa, aatteissaan.
Hankia hiihtelee auringon säteet
kultasuksilla suhisten;
ihminen kuulee kummallisen,
aran, armahan sävelen.
Hankia halajaa katse kauas...
Kaiho edellä entää vain
niin kuin lumivalkea lintu
yli ilmojen ihanain.