Jo tippuu räystähät ja varis vaakkuu,
jo kuormat kallistelee kahtapuolta;
jo päivä herättelee emännätkin,
ja tupaan tulvii teeren laulu suolta.
Taas rinta ailahtelee aavistuksin,
se kevätpurosena pulpahtelee;
— se mielis huudella ja hullutella,
mut kartanolla kaiku kummittelee.
On arkikin kuin alituista pyhää,
ja yhä päivä jatkuu jatkumistaan.
On tytöt iltasin jo tipotiessään,
mut päivillä he suuttuu sulhasistaan.
On vaari vedellyt jo verkot tupaan,
nyt hoppu hypittelee hyppysiään;
ja kartanolla räystäät tippuu, tippuu,
... kuin itkein ihania ikäviään.