"Mimmottiset vaaknut!" sanoo rouva Stokes (sillä siihen tapaan
haastoi se vanha vaimo-parka), "Mimmottiset vaaknut! Kruunui joka
paikas! Ja mimmottiset livereijat! Kaks suurt pikenttii ja niil
semmottiset punaset pulisonkit ja keltaset samettipöksyt, ja sisäs
hyvin vanha frouva, kel oli valkonen olkihattu ja toinen nuari
frouva, kel oli iso leekhornihattu ja siniset nauhat, ja pitkä,
salskea, kalpeaverinen herra, kel oli partaa huules."
'Pyyrän, frouva hyvä, asuuks herra Titmarsh tääl', sanoo nuari frouva
heliäl äänelläns.
'Juu, armollinen frouva', sanon minä. Mut hä on konttoris ny, West
Diddlesex palo- ja henkivakuutuskonttoris Cornhillis.'
'Kalle, nosta ulos tavarat', sanoo herra juur förnäämist.
'Kyl, mylord', sanoo Kalle ja tuo minul paistin aviisis ja
posliiniastias, just kuin sen näette, ja nua kaks fruktikorii lisäks.'
'Olkai niin ystävällinen, frouva hyvä,' sanoo mylord, 'ja viekäi nämä
tavarat herra Titmarshin huaneisiin ja meirän, lady Jane Prestonin
terveiset, ja pyytäkää hänet pitämään hyvänäns, ja sit hä telläs
kortit pöyräl ja tän spreivin, jos on hänen ylhäisyytens oma kruunu."
Ja näin sanoen rouva Stokes antoi minulle kirjeen, jota, sivumennen
sanoen, vaimoni säilyttää vielä tänäpäivänä, ja joka kuuluu näin:
"Kreivi Tiptoff on lady Jane Prestonilta saanut toimeksi ilmaista
syvän valituksensa ja mielipahansa siitä, että hänellä ei eilen ollut
iloa nauttia herra Titmarshin seurasta. Lady Jane on juuri lähtemässä
pois kaupungista eikä sen tähden saata ottaa vastaan ystäviään
Whiteball Placessa tällä seurakaudella. Mutta kreivi Tiptoff
uskoo, että herra Titmarsh ystävällisesti suostuu vastaanottamaan
muutamia tuotteita myladyn puutarhasta ja metsästä ja niillä kenties
kestitsemään muutamia niistä ystävistä, joiden puolesta hän osaa niin
hyvästi puhua."
Kirjeessä oli myöskin paperi, jossa oli sanat: "Lady Drum kotosalla
perjantai-iltana kesäk. 17 p:nä". Ja kaikki tämä sen tähden, että
täti Hoggarty oli antanut minulle timanttineulan!
Minä en lähettänyt takaisin hirvipaistia. Ja miksikä olisinkaan?
Gus olisi tahtonut lähettää sen heti johtajallemme Broughille ja
viinirypäleet ja persikat tädilleni Somersetshireen.
"Eipä sentään", sanon minä, "me kutsumme tänne Bob Swinneyn
ja puolisen tusinaa muita poikiamme ja pidämme iloisen illan
lauantaina." Ja iloinen ilta meillä olikin. Ja vaikka meillä ei
ollut viiniä kaapissa, olipa meillä viljalta olutta ja päälliseksi
viinapunssia. Ja Gus istui pöydän alapäässä ja minä yläpäässä, ja me
lauloimme lauluja, sekä iloisia että surullisia, ja joimme maljoja,
ja minä pidin puheen, josta en mitenkään voi tehdä selkoa tässä,
koska _entre nous_, aamulla olin kerrassaan unohtanut kaikki, mitä
oli tapahtunut vissin ajan jälkeen edellisenä yönä.