Heleänä hehkuu päivä heinäkuun
yli talon harmaan pärekaton,
yli saunan, läpi pihan saarnipuun
säteet siivilöiden yli riippumaton,
jossa alkuasukkaana lekotan,
pilakuvaa piirtäin värit sekotan.
Pihall' laiskat rouvat loimillaan
lukee kunnes kirja maahan putoo,
pieni tyttö pitää sateenvarjoaan
yli maalaismummon, joka sukkaa kutoo,
kukko lätin luona kera haaremin
siipi maassa kanaa kiertää kaaremin.
Ilma autereisna rasvaa värehtii,
kärpäset ne kiimaa, hyppii seiniin,
niityll' lehmät niinkuin tädit märehtii
aamujuorujaan, kun sarvet uppoo heiniin,
missä soipi sirkkus heinäpukkien,
klovnein pyllyheitot, leikki lukkien.
Alju varis miettii varkaan vehkeitään
ihmeissänsä kaupunkilaisnäystään,
niinkuin kriitikko se kyyryllään
halveksien katsoo mua yli räystään,
rääkyy: l'art pour l'art, luo tekotapojaan,
tappaa tyhmän täin, taas noukkaa lapojaan.
Nuori espisherra niinkuin kaakkuri
kauluskahlein uimarantaan kulkee,
konttoristineitiparvi pulskuvi,
kiljahtaen uimahuoneen oven sulkee,
kaakattain kuin hassut hanhet paostaan,
sitten tirkistellen oksanraostaan.
Puolivillasivistystä naurahtain
runokoneeni ma kiinni väännän,
hetken heijastuksen kankaalleni sain,
sekaseuralle ma raukeen seljän käännän,
lasna uni taitaa syvä olla näin,
hyvää yötä, hupsut, hyvä olla näin!